Makean veden altaan pinnan korkeus jää ennalleen, näin linjasi Vaasan hallinto-oikeus tällä viikolla. Taustalla on Uudenkaupungin vesi -liikelaitoksen hakemus vanhojen lupaehtojen muutoksesta sekä lupahakemuksesta tehdystä valituksesta, jota on käsitelty oikeudessa useampi vuosi.
– Päätös ei ole vielä lainvoimainen, koska siinä on valitusaikaa. Määräaika umpeutuu marraskuun loppupuolella eli tilanne on niin kauan vielä auki, Uudenkaupungin vesi -liikelaitoksen toimitusjohtaja Kim Westerholm muotoilee.
Makean veden altaan pinnan korkeutta on tähän asti rajoittanut Länsi-Suomen vesioikeuden päätös vuodelta 1974. Luvassa oli velvoite laskea altaan vedenpintaa 5,6 senttiä vuosikymmenessä.
Näin ei ole kuitenkaan tehty, sillä säännöstelyohje on ollut vesiliikelaitoksen mukaan vaikeasti noudatettava ja keskimerivedenkorkeus ei ole laskenut oletettua tahtia. Liikelaitos on raakaveden laadun takia pitänyt altaan keskiveden korkeutta vuoden 1974 mukaisella tasolla, mutta hakenut muutosta vedenpinnan laskumääräykseen.
Sirppujoen järjestely-yhtiö halusi oikeuden selvittävän, oliko juoksutuksen muutos aiheuttanut sen, että maa-alueita olisi muuttunut vesialueeksi. Oikeus totesi, että vesijättöä ei voida todeta muodostuneen juuri valituksessa mainitusta syystä.
Vaasan hallinto-oikeus kuitenkin lisäsi maanviljelijöiden tekemän valitusten johdosta Aluehallintoviraston alkuperäiseen päätökseen uuden lupamääräyksen. Sen mukaan vesiliikelaitoksen on tehtävä 10 vuoden kuluessa hakemus säännöstelyn juoksutusmääräysten tarkistamisesta.
Westerholmin mukaan luvanhakupykälä tuli vesiliikelaitokselle yllätyksenä, mutta muuten oikeuden päätös oli heidän odotustensa mukainen.
– Jos vanhaa päätöstä olisi noudatettu, olisi makean veden altaan kuivuminen tapahtunut vääjäämättä, Westerholm huomauttaa.
Altaan veden pinnan laskemista alkuperäisten lupaehtojen mukaisesti ovat vaatineet Sirppujoen ranta-alueiden maanviljelijät. Vettyvät pellot ja tulvat saattavat aiheuttaa heille taloudellisia menetyksiä. Heidän kannaltaan alkuperäinen vuoden 1974 ratkaisun noudattaminen tarkoittaisi sitä, että Sirppujoen varren peltojen pinta-ala kasvaisi.
– Alkuperäispäätöksen tarkoituksena oli se, että meren ja altaan rannalla olevat maanomistajat olisivat olleet samoissa lähtökohdissa maan kohoamisen suhteen, mutta maa ei kohonnutkaan niin kuin ennusteiden perusteella oletettiin. Sen takia päätös ei ollut toimiva ja haimme siihen muutosta, Westerholm perustelee.
Vanha vesioikeuden päätös on kiertänyt useamman kerran Aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden pöydällä.
– Ensimmäisen kerran haimme Avin säännöstelylupaan muutosta ja saimme siitä päätöksen kesällä 2021. Päätös oli meille suotuisa, mutta siitä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka palautti asian Aville sen tekemän menettelytapavirheen vuoksi, Westerholm kertaa.
Sen jälkeen vesiliikelaitos teki Aville uuden hakemuksen, joka oli jälleen heille suosiollinen. Päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka antoi vuoden 2022 valituksesta nyt tällä viikolla tulleen päätöksen.
– Liikelaitos on vesilain mukainen luvanhaltija, jonka tehtävä on varmistaa altaan pinnankorkeuden sääntely. Ainoa keino, jolla voimme pintaa hallita, on altaan juoksuttaminen. Sirppujoen järjestely-yhtiö huolehtii joesta ja sen tuottamasta vesimäärästä. Järjestely-yhtiö hallinnoi esimerkiksi Männäistenkosken patoa ja sen juoksutusta, Westerholm toteaa.
Westerholm sanoo ymmärtävänsä, miksi hanke herättää puolin ja toisin tunteita. Hän muistuttaa, että vesiliikelaitoksen tehtävänä on turvata raakaveden saanti ja toisaalta maanviljelijät pyrkivät turvaamaan elinkeinonsa.
– Jos makean veden allasta ei ole, pitäisi koko Vakka-Suomen alueen juomavesi tuoda putkilla Eurasta tai Turusta saakka ja se vasta kallista olisikin. Lisäksi teollisuuden käyttämää raakavettä pitäisi saada jostain ja sellaista vesilähdettä ei tällä alueella ole makean veden altaan lisäksi, hän huomauttaa.
Vaasan hallinto-oikeudessa on kesken myös toinen vesiliikelaitosta koskeva päätös. Aluehallintovirasto määräsi vuoden 2022 lopussa liikelaitoksen maksamaan kuivatushyödyn menetyksistä korvauksia useammalle taholle yhteensä liki 350 000 euroa. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.
Fakta
Makean veden allas
On kooltaan noin 40 neliökilometriä.
Se padottiin merestä vuonna 1965.
Allas syntyi, kun Ruotsinvesi ja Velhovesi eristettiin merestä rakentamalla 15 patoa.
Allas muuttui makeavetiseksi kolmen vuoden kuluessa patoamisesta.
Altaan rakentaminen maksoi noin 15,2 miljoonaa 1960-luvun markkaa.
Se on nykyeuroiksi muutettuna noin 282,5 miljoonaa euroa.
Sitä käyttää pääasiallisena talousveden lähteenä Uusikaupunki, Pyhäranta, Vehmaa, Taivassalo ja Kustavi.
Laitilalle allas on varavesilähde.
Allas on Vakka-Suomen alueen ainoa käyttökelpoinen vesilähde.
Altaaseen laskee Sirppujoki, joka vaikuttaa altaan veden laatuun.
Altaan keskisyvyys on runsaat neljä metriä.
Suurin syvyys on noin 34 metriä.
Altaan koko valuma-alue on noin 500 neliökilometriä.
Sirppujoen valuma-alue on noin 430 kilometriä.
Lähde: Uudenkaupungin makean veden allas -kirja, Uudenkaupungin kaupunki 1998, Matti Jalava