Paljonko ihminen tarvitsee maata?

0

Venäläinen klassikkokirjailija Leo Tolstoi kuvaa Pahom-nimistä talonpoikaa novellissaan Paljonko ihminen tarvitsee maata. Pahom haluaa omaa maata, saakin sitä hankittua ja hänestä tulee tilallinen. Kauaa hän ei kuitenkaan ole tyytyväinen, vaan alkaa hamuta lisää ja parempaa maata. Näin tapahtuu ja asetelma toistuu. Pahomin maa-ala suurenee yhä, mutta tyytyväiseksi hän ei tule. Viimein hän saapuu bashkiirien maille ja pääsee näiden kanssa sopimukseen. Hän saisi omakseen sen suuruisen alueen, minkä ympäri hän ehtisi kulkea auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Aamun sarastaessa Pahom rientää matkaan.

Ahneutta ilmenee sekä yksilöiden että valtioiden tasolla. Stalinin johtaman Neuvostoliiton piti väen väkisin varastaa meiltä kaunis ja kukoistava Karjala, Petsamo ja Sallan alue. Siellä ne nyt ovat hylyn hallussa, kuten muukin Venäjä. Ainoana toisen maailmansodan voittajavaltioista Neuvostoliitto liitti miehittämänsä alueet kokonaan tai osittain itseensä tai alisti ne muuten valtansa alle, miehityksen jatkuessa Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Puola siirrettiin länteen päin Saksan kustannuksella. Ikään kuin pinta-alaltaan historian suurimmassa imperiumissa ei olisi jo ollut tarpeeksi maata venäläisille.

Tolstoin maanmies Putin on koko valtakautensa ajan pyrkinyt pala palalta palauttamaan entisen Venäjän imperiumin ja korjaamaan mielestään ”maailmanhistorian pahimman geopoliittisen katastrofin”, so. Neuvostoliiton hajoamisen. Tähän ”pyhään tehtävään” velvoittaa tarkoitushakuisesti sepitetty ja vääristelty historiantulkinta. Jo pari vuosikymmentä sitten hyväksytyn Venäjän doktriinin mukaan mm. Suomi kuuluu Venäjän legitiimiin etupiiriin. Tavoitteena on palauttaa Suomi osaksi uudelleen luotavaa Venäjän imperiumia. Tähän liittynee Venäjän viimeaikaisessa propagandassa esiintynyt vaatimus palauttaa Venäjälle nykyiseen Kaakkois-Suomeen kuuluvat, Ruotsin Uudenkaupungin rauhassa menettämät ns. Vanhan Suomen osat.

Uutta historian tulkintaa ei tietenkään haittaa sekään tosiasia, että nykyisen Pietarin ja sitä ympäröiviä alueita asuttivat aikanaan suomalaiset. Kautta historian imperialistiset venäläiset anastivat nuokin alueet ja perustivat Pietarin Nevan soiseen suistoon.

Putin on ilmoittanut, että Venäjän rajat eivät pääty missään. Nyt on menossa Putinin epävaltioksi nimittämän Ukrainan itsenäisyyden, infrastruktuurin ja kansallisen identiteetin järjestelmällinen tuhoaminen. Jos sen annetaan onnistua, mitä seuraavaksi?

Kun katsoo kartalta arabivaltioiden Atlantilta Tyynelle valtamerelle ulottuvaa vyötä, juuri ja juuri pystyy erottamaan Israelin surkean pienen maaläntin. Väistämättä tulee hämmästelleeksi, eikö edes sitä voida sallia aina vainotuille juutalaisille! YK päätti 1947 alueelle kahden valtion mallin. Juutalaisille se kelpasi, arabeille ei. Heti Israelin itsenäistyttyä 1948 ympäröivät arabimaat hyökkäsivät sen kimppuun. Siitä lähtien alueella on sodittu lähes jatkuvasti. Yritetty tuhota Israel ja heittää juutalaiset mereen. Siinä kuitenkaan onnistumatta, onneksi.

Miten Pahomin kävi? Kuumana päivänä hän eteni yhä nopeammin merkiten rajojensa käännepisteet, mutta ehti hädintuskin juoda ja syödä vähän. Illan lähestyessä hän uupui yhä pahemmin. Silti säntäsi juoksuun ehtiäkseen saada enemmän maa-alaa. Auringon juuri laskiessa hän hoippui lähtöpaikkaansa lopen nääntyneenä, kaatui maahan – ja kuoli. Lopulta Pahom tarvitsi maata hautansa verran.

Tarinan opetus? Liiallinen ahneus koituu turmioksi niin yksilöille kuin valtioillekin. Huonosti kävi Hitlerin Saksan Lebensraumille. Niin ovat Rooman kuin Neuvostoliitonkin imperiumit mädänneet sisältä käsin, hajonneet ja painuneet historiaan.

Matti Ankelo

kaupunginvaltuutettu,

paljasjalkainen ukilainen

fundeeraaja