Suomen luonto siirtyy myös verkkaisempaan talvipuolen rytmiin. Monin paikoin puut alkavat jo varistella ruskaisia lehtiään, ja siellä täällä lehdettömät paljaat oksat kurottelevat kohti harmaan pilvistä taivasta. Päivä lyhenee.
Talvensa kylmässä Pohjolassa viettävät eläimet ovat kerryttäneet kesällä ja alkusyksystä parhaansa mukaan rasvakerrosta sekä keräilleet ruokavarastoja kuka minnekin: oksanhankoihin, sammaleiden sekaan tai pesäkolojensa sivukammioihin.
Monet eliöt pakenevat talvikaudeksi kylmää. Muuttolinnut lentävät lämpimämmille maille ja kasvien elinvoima vetäytyy juuriston ja rungon suojiin. Toiset eläimet horrostavat tai nukkuvat talviunta. Osa eliöistä viettää talven tiiviisti suojautuneena toukka-, kotelo- tai siemenmuodoissaan.
Kuinka luonnon ystävä voi auttaa luontoa valmistautumaan talven varalle?
Pihojen ja puutarhojen parhaita talvitekoja luonnolle on huolehtia niiden monimuotoisuudesta. Maahan varisseita lehtiä ei kannata turhaan haravoida viimeistä myöten pois. Lehtien lomasta lukuisat eliöt löytävät suojaa talveksi. Suojelevatpa maatuvat lehdet myös juurakkoina talvehtivia monivuotisia kasvejakin.
Talvehtivia hyönteisiä ja pieneläimiä voi auttaa jättämällä kivikasoja ja kokoamalla risuaidan tontille. Kivien koloista ja risujen rakosista löytyy monta hyvää suojapaikkaa, ja tarjoaapa risuaita myös kovasti kaivattua lahoavaa puuta ympäristöön.
Pieni sotkuisuus ja rönsyily ovat puutarhoissa hyvästä. Pystyyn kuolevat kukkavarret on syytä jättää mahdollisuuksien mukaan paikoilleen tarjoamaan suojaa sekä ravintoa. Ja ovathan hangen yläpuolelle kohoavat talventörröttäjät myös mielenkiintoisia katseenvangitsijoita muuten lumen peittoon verhoutuvassa ympäristössään. Etenkin pakkaspäivän kuuratessa niiden olemuksen säkenöivän kirkkaaksi.
Lintujen talviruokinta jakaa nykyään mielipiteitä, mutta oikein toteutettuna ruokintapaikka voi auttaa monia pikkulintuja talven ylitse. Varsinkin nykyään, kun metsien lajit ovat ahtaalla ja niiden ravinto on vähissä. Silloin taajamien ja haja-asutusalueiden metsänlaidan ruokintapaikka voi tuoda hieman helpotusta talvesta selviämiseen.
Paras aika aloittaa talviruokinta on suurin piirtein näihin aikoihin, kun yöpakkaset alkavat olla säännöllisiä ja muuttolinnut ovat jo ehtineet lähteä matkaan. Kerran aloitettua talviruokintaa on syytä jatkaa kevääseen asti ainakin, jos seuraavaan talviruokintapaikkaan on matkaa.
Talvipuolen vaativuutta on syytä kunnioittaa myös luonnossa liikkuessa. Jos retkellä kohtaa tiheän kuusen oksien lomassa lepäilevän viirupöllön tai kivikkoon puikahtavan pienen metsäpäästäisen, kannattaa väistää ja antaa eläimen olla mahdollisimman rauhassa. Kaikki liikkuminen kuluttaa eläimen energiaa, jota ei etenkään talvella ole yhtään liikaa.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala