– Täytyy olla varovainen. Sisällä on liukasta, kapteeni Jarno Söderman varoittaa, kun 16 lasta astuu troolari Olympoksen kannalle.
Pyhämaan Nuorisoseura Kajastuksen syyslomaleiriläisillä on retkipäivä ja Olympoksen nelihenkinen miehistö ottaa uteliaat vieraat vastaan.
Ennen sisätiloihin siirtymistä lapset saavat ihmetellä kuutta suurta kalatankkia, jotka tosin juuri nyt ovat tyhjiä.
– Tänne mahtuu 450 000 kiloa kalaa kerrallaan, perämies Kalle Huutera kertoo.
– Kalat nostetaan isolla pumpulla ja ne tulevat letkua pitkin tänne, 11 vuotta aluksella työskennellyt Huutera jatkaa.
Kalat jäädytetään lähes nolla-asteisiksi, jotta ne säilyvät laivassa. Satamassa tankit tyhjennetään, kunnes taas lähdetään uudestaan merelle.
Huutera kertoo, että merellä ollaan kerrallaan 3–4 päivää ja alueena on käytännössä koko Itämeri. Miehistön vuoro kestää kaksi viikkoa, jonka jälkeen alukseen astuu toinen nelihenkinen miehistö.
Olympoksen perästä löytyy se varsinainen trooli eli laahusnuotta, joka painaa noin 2000 kiloa. Troolia nostetaan ja lasketaan suuren nosturin avulla.
Olympos vaikuttaa lasten silmissä suurelta, mutta Huutera muistuttaa, että merellä voi joskus tuntea itsensä todella pieneksi.
– Pieni paatti tämä on. Joskus heiluu niin kovin, että ruokapöydässä täytyy pitää tavarasta kiinni, etteivät ne löydy lattialta, Huutera naurahtaa.
Troolari Olympos Oy:llä on 35-vuotiaan nimikkoaluksen lisäksi toinenkin troolari. Lisäksi Uuteenkaupunkiin tuo silakkaa toisen yrityksen alus.
– Uusikaupunki on Suomen suurimpia kalasatamia, mihin tuodaan silakkaa, Huutera kertoo.
Viime talvena jäätä oli sen verran, että ihan joka satamaan eivät alukset päässeet. Uudessakaupungissa kuitenkin väylää pidetään auki suurempia aluksia varten.
– Elintarvikkeeksi aika paljon menee, ja hyvä, että menee, Huutera iloitsee.
Noin puolet käsistä nousee, kun lapsilta kysytään, kuinka moni heistä syö silakkaa.
Matka jatkuu kapeiden käytävien ja jyrkkien portaiden kautta konehuoneeseen. Ovilla on korkeat kynnykset, jotta vesi ei pääse valumaan tilasta toiseen.
Konehuoneesta löytyy muun muassa kolme moottoria.
– 4000 litraa moottoripolttoöljyä menee päivässä. Eli muutama kalakin on saatava, konemies Petteri Karttunen naurahtaa.
Konehuoneessa harvoin kukaan päivystää, vaan siellä käydään tarpeesta.
– Perämies tuuraa, kun kapteeni on nukkumassa. Kaikki osaavat tehdä kaikkea, Karttunen kertoo työnjaosta.
Karttunen on työskennellyt konemiehenä vuodesta 2008 lähtien.
– Ikää on kaikilla sen verran, että ei enää myrskyihin lähdetä. Se on rauhoittunut.
Alhaalla on konehuoneen lisäksi ”romuvarasto”, josta löytyy pieni kuntosali, sekä tietysti nukkumatilat.
Kapteeni Jarno Söderman kertoo lapsille lisää laivan tekniikasta ja lapsia tietysti kiinnostaa myös raha.
– Viimeisin remontti maksoi miljoonan. Tehtiin tankit ja niin edelleen, Söderman ilmoittaa ja saa lasten suut loksahtamaan auki.
Pyhämaalainen Söderman on ollut 34 vuotta vesillä, joista 25 Olympoksella.
– Toivottavasti joku teistä menee merenkulkualalle, Söderman toivoo ja johdattaa lapset kohti ohjaamoa.
Näytöt ja laitteet kiinnostavat lapsia, mutta pian on aika jatkaa matkaa messiin eli keittiöön. Siitä tulee muutamalle pojalle mieleen, että missä on Ronaldo, mutta jalkapallotähden tapaamisen sijaan lapset saavat kierroksen päätteeksi tikkarit.
Pihapelejä ja laivan rakentamista
Risto-Matti Kärki
Pyhämaan Nuorisoseura Kajastus järjesti syyslomalla viisipäiväisen päiväleirin Pyhämaan Nuorisoseurantalolla. Tämän vuoden erikoisuutena Luova lava -toiminnan lerillä oli retkipäivä Uudenkaupungin uimahalliin ja troolari Olympokselle.
Matias Toivola oli vaikuttunut troolarivierailusta.
– Aika iso, kuvailee 9-vuotias Matias alusta.
Hän ei ole ennen vieraillut vastaavalla aluksella.
Myös 8-vuotias Ilona Paananen piti vierailusta.
– Ehkä se ohjaamo oli hienoin, Ilona toteaa.
Turkulainen Ilona oli yksi kesäpyhämaalaisista, joka oli saapunut leirille.
– Meillä on mökki Pyhämaassa, Ilona kertoo.
Luova lava on nuorisoseurojen esittävien taiteiden leiri- ja harrastustoimintaa.
– Helmi Rantanen oli meille opettamassa tanssia ja perjantaina lapset esittelevät tanssia vanhemmilleen, Tuire Erholm kertoo.
– Ei se ollut vaikeaa, pojat tuumailevat hiphop-tanssista.
Viidennen kerran järjestetty leiri sisälsi lisäksi muun muassa pelejä, ulkopelejä, vesisotaradan ja ruokailua.
– Ehkä laivan tekeminen, Matias sanoi parhaaksi anniksi.
Leirillä jokainen sai tehdä oman puisen laivansa. Myös Ilona nautti laivan rakentamisesta.
Erholmin apuna olivat joka päivä Ulla-Maija Luotonen ja Helena Heijari . Lisäksi joka päivä oli vierailevia aikuisia. Uusia pihapelejä olivat pyhämaalaisista nuorista opettamassa Iida , Salla ja Lotta .
