Enni Jalava oli kolmas naisten pääsarjan yhteislähtökilpailussa. Erikoispitkämatka D21 sarjassa tarkoitti 21,3 km pituista rataa, jossa oli 35 rastia. Suoritukseen naiset käyttivät lähes kaksi ja puoli-tuntia. Suoritus edellyttää kahden tunnin virheetöntä suunnistusta maksimaalisella vauhdilla ja sitten vielä lopun puolituntia pitäisi väsyneenä pystyä lisäämään vauhtia kanssakilpailijoihin nähden suunnistusta unohtamatta.
Viimeisellä kilometrillä Enni juoksi neljän naisen ryhmässä taistellen hopeasijasta. Enni asuu Laitilassa ,vaikka juokseekin Tampereen Pyrinnön väreissä.
Timo Helin jatkoi menestyksekästä kauttaan ottamalla pronssia sarjassa H55. Timo selvitti 13,0 km radan ajassa 1.35.08. Yli 35-vuotiaiden kilpasarjat juostaan kolmen minuutin väliaikalähdöllä. Timon sarjassa kärjessä oli selvät aikaerot.
Maija Verha jäi hopealle viiden sekunnin erolla voittajaan sarjassa D75. Kolmanneksi tuli Rasti-Lukon Helena Mannervesi jääden hopeasta 20 sekuntia. Voittajan aika tässä sarjassa oli 1.27.21. Muutamilla metreillä naiset siis ratkoivat mitalien värit vaikka suunnistusradan pituus oli 5,4 km.
Kaikilla mitalisteilla tuntui olevan erilaisia vaivoja ja reitinvalinnatkaan eivät olleet parhaita mahdollisia. Hyvä peruskunto ja sitkeys tuottivat kuitenkin kilpailussa hyvän lopputuloksen. Naisten pääsarjassa kilometri ennen maalia nelikosta tippui Amy Nymalm saatuaan niin pahan krampin, että kaatui maahan. Toisten varmistettua, ettei hän tarvitse apua, kisa jatkui. Lopulta Amy oli maalissa kuudes.
Mitalistien lisäksi oli joukko suunnistajia, jotka tekivät reitinvalintoja joissa erikoispitkän matkan kilpailusta tuli entistä pidempi. Kaikki saivat kuitenkin hyväksytyn suorituksen. Mukana oli Jukka Suominen, Antti Karru, Koitto Verha, Tuulikki Karru ja Sirja Karru.
Järjestävä seura Seinäjoen Rasti Jussit oli rakentanut kisalle mahtavat puitteet. Pesupaikka oli sisätiloissa varustettuna saunalla. Paikoitus oli asfalttikentällä, maali keinotekonurmella ja katettu katsomo, kaikki siis Jukola laatua. Olosuhteet vuodenaikaan nähden muutenkin erinomaiset, ei sadetta ja lämpö 12 C. Maasto oli kuitenkin syksyisen märkä ja soita riitti, että ei ihme jos krampit vaivasivat ylipitkällä matkalla.