Säästäminen tai sopeuttaminen on pirullisen hankalaa. Se onnistuu, kun se on hallittua, pitkäjänteistä ja perustuu viisaaseen harkintaan. Äkkirysäyksillä ja hätäilemällä saatetaan tehdä pahoja virheitä. Kehittämistä ei saa koskaan unohtaa. Se on ainoa keino selviytyä.
Kurjistaminen on kehittämisen vihollinen. Jatkuva puhe sopeuttamisesta kylvää tappion mielialaa. Kuntalaiset ja päättäjät tulevat varovaisiksi. Uusia asioita ei tohdita esittää – kun on ne säästöt. Jatkuva hokeminen eioorahaa, eioorahaa vetää mielen matalaksi yhdeltä sun toiselta.
Tosiasiassa kaupungilla on taseessa käyttötalouden ylijäämää noin 23 miljoonaa euroa, eli paniikkiin ei ole syytä. Uudellakaupungilla on hyvät edellytykset selvitä tiukoistakin ajoista. On ennenkin selvitty paljon haastavammistakin tilanteista. Toki sopeuttaa täytyy, onhan meillä Wintterissä maksamista vielä vuosia. Mutta sen täytyy tapahtua maltillisesti edeten.
Uudenkaupungin budjettia on koluttu viime vuosina kovalla kädellä, joten säästökohteita on kovin vaikea löytää. Usein kuulee vedottavan siihen, että palvelu on lakisääteistä, siihen ei voi koskea. Näin onkin, kun puhutaan varhaiskasvatuksesta, esiopetuksesta, perusopetuksesta, kirjastosta sekä yleisestä kulttuuritoimesta.
Vapaan sivistystyön, taiteen perusopetuksen, liikunnan, nuorisotyön ja lukiokoulutuksen järjestäminen sen sijaan on vapaaehtoista ja niitä tuetaan vain osittain valtionosuudella. Jokaista säästöpäätöstä tulee edeltää pohdinta säästön seurauksista. Esimerkiksi peruspalveluiden laadukas toteutuminen tarvitsee tekeviä käsiä ja siksi suorittavasta portaasta tuskin on järkevä leikata.
Menkäämme tulopuoleen. Kaiken pohjana on työ ja työpaikat, jotka takaavat kuntalaisille hyvinvoinnin ja palvelut. On helppo priorisoida asioita, kun pitää kirkkaana mielessä, että kunnallisvero kertyy valtaosin siitä, että merkittävällä osalla kuntalaisista on töitä. Työllisyyden hoito on osa elinkeinopolitiikkaa.
Nyt kun työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien tehtäväksi, on äärimmäisen tärkeää, että me hoidamme tämän pestin kunnolla. Panen toivoni siihen, että elinkeino- ja työllisyyspalveluista tulee tehokas yksikkö, joka yhdistää tietonsa ja kokemuksensa kaupunkilaistemme hyväksi. Ja käsi sydämellä toivon, että valtio antaisi siihen kylliksi tuohta.
Jotta kaupungin elinkeinopolitiikka olisi pitkäjänteistä, tulisi se olla kaupungin johdon sekä elinkeinopalveluiden ja työllisyyspalveluiden vakituisen henkilöstön käsissä. Se takaisi jatkuvuuden ja syvyyden. Pätkätöissä olevat projektihenkilöt eivät ole oikea ratkaisu silloin, kun lähdetään rakentamaan luottamukseen perustuvaa yhteistyötä yritysten ja kaupungin kesken.
Myös päättäjien tulee tuntea oman kaupunkinsa elinkeinoelämää ja työllisyyttä nykyistä paremmin. Heidät pitää ottaa mukaan toteuttamaan hyvää työvoima- ja elinkeinopolitiikkaa. Vain siten päästään tekemään päätöksiä, jotka vahvistavat kaupunkimme elinvoimaa. Se on mahdollista vain silloin, kun poliittiset päätöksentekijät ovat ymmärtäneet sen ytimen.
Merja Koski
kaupunginvaltuutettu (sd.)