Näin äskettäin kaupungilla puolitutun ja hän pysäytti minut. Hän kysyi, mitä minulle kuuluu. Kiitos, minulle kuuluu oikein hyvää. Talvi on tulossa, mutta syksystä pidän enemmän. On kyllä ollut kaunis syksy. Itse taidan olla enemmän juuri syksyn ihminen, mikä johtuu varmaan siitä, että olen syksyllä syntynyt.
Mutta kyllä se talvikin on tulossa sieltä. Eihän talvessakaan mitään vikaa ole. Se on vain niin pitkä, ja lumitöitä saa taas varmaan tehdä urakalla – tai mistä sitä tietää.
Uusi työkin on, ja siitä tykkään tosi paljon. Kiirettä, touhua ja menoa riittää. Mutta kivaa on, koska pidän suntion töistä.
Miten sinusta tuli suntio ja miksi haluat siihen, kysyi puolituttuni. Vaikea on kertoa, miksi halusin juuri suntioksi. Minulla on ollut jo monta vuotta haaveena suntion tehtävät. Kun sellainen mahdollisuus itselleni tuli, niin ei muuta kuin hain suntion töihin ja sitä kautta pääsin kouluun opiskelemaan. Näin aikuisena opiskelunkin kokee ihan eri tavalla kuin nuorena.
Suntioksi opiskellaan puolitoista vuotta Turun Linnasmäen opistolla. Opiskelun myötä ollaan samalla töissä seurakunnalla, kuten minä Uudenkaupungin seurakunnassa. Välillä istuttiin luokkahuoneessa, välillä tehtiin retkiä kirkkoihin, museoihin, hautausmaille ja krematorioihinkin.
Muutenkin koulussa oli monenmoista kivaa. Kuului opiskeluun ihan tietokoneen ääressä opiskeluakin, samoin keittiö- ja tarjoilutyön opiskelua, LV-opiskelua sekä näistä kaikista opiskelunäytöt ihan säännöllisesti.
Mukavaa oli, ja parasta tietenkin olivat opiskelukaverit. Me suntio-opiskelijat olimme hyvä tiimi, ja hienoa oli yhdessä kokea kaikenlaista.
Olen itseeni ja opiskeluihini hyvin tyytyväinen, kun suntion pätevyyden osoittavat todistukset sain toukokuussa. Ja kaiken kruunasi vielä se, kun sain kesän jälkeen työpaikan Uudenkaupungin seurakunnalta. Tuntui hyvältä.
Juttelulutuokio puolituttuni kanssa jatkui. Hän kysyi, mitä suntio sitten tekee. Suntion työt ovatkin monelle melko vieraita. No monenlaista suntion tehtäviin kuuluu. Kohtaan ihmisiä, juttelen, järjestelen, siivoan, osallistun palavereihin ja kokouksiin, opastan kirkkoja, valmistelen tilaisuuksia.
Puolituttuni totesi, että kiva kuulla. Että kaikki on hyvin, kun nauttii työstä. Sitten hän kysyi epävarmana, saako minulle soittaa, jos hänelle tulee jotain kysyttävää joskus. Juu, totta kai minulle saa soittaa! Kyllä minä vastaan ja autan, jos vaan pystyn ja osaan, ja jos en juuri siinä vaiheessa pysty, niin selvittelen ja palaan asiaan.
Lopuksi puolituttuni vielä kertaalleen onnitteli uudesta työpaikasta ja totesi, että nähdään. Minä kiitin ja hymyilin takaisin. Nähdään joo!
Miten kiva ja lämmin olo itselleni tuli keskustelusta. Ihanaa, kun uskalletaan kysyä. Kivaa, kun kysellään toistemme kuulumisia. Hienoa ja tärkeää huolenpitoa!
Onnitteluja on tullut paljon. Kiitos kaikille! Hymyillään kun tavataan!
Päivi Virtanen
suntio
Uudenkaupungin seurakunta