Yleisin kekomuurahaislaji on tupsukekomuurahainen. Melkein kuusikymmentä prosenttia maamme muurahaiskeoista on sen rakentamia. Laji on yleisimmillään Keski-Suomen korkeudelle.
Tupsukekomuurahaisen pesässä voi olla useampia kuningattaria, ja lähekkäin sijaitsevat pesät saattavat kuulua samaan yhdyskuntaan. Monia pienempiä muurahaislajeja kohtaan tupsukekomuurahaiset ovat säyseitä, mutta muita kekomuurahaislajeja ne sietävät huonosti.
Keltiäinen on nimensä mukaisesti pieni vaaleankellertävä muurahaislaji. Se elää pääosin maan alla. Lajin pääasiallista ravintoa on kasvien juuristossa elävien juurikirvojen erittämä mesikaste. Keltiäiset kasvattavat juurikirvoja maan alle rakentamassaan pesässä.
Kirvojen lisäksi maistuvat pesäkäytäviin eksyneet pienet hyönteiset. Talviaikaan kun juurikirvat tuottavat vähemmän mesikastetta, syövät keltiäiset myös osan kirvoista.
Pesä erottuu maan pinnalle halkaisijaltaan vajaan parinkymmenen sentin kokoisena multakekona. Varmimmin keltiäisiin voi törmätä luonnossa elokuussa. Silloin uudet kuningattaret ja kuhnurit lähtevät pariutumislennolleen. Keltiäinen on rauhallinen muurahaislaji, joka pysyttelee enimmäkseen omissa oloissaan.
Keltiäistä ulkonäöltään muistuttava, hieman punaruskeamman sävyinen siloviholainen puolestaan on saanut kansankielisen nimityksen kusiainen. Se pesii maassa kivien alla, ja työläiset puolustavat reviiriään ärhäkästi käyttämällä myrkkypistintään. Ihmisen iholle siloviholaisen pisto aiheuttaa piston lisäksi monesti myös ikävän kutisevan paukaman.
Sokerimuurahaiseksikin kutsuttu pihamauriainen tuottaa myös ihmisille riesaa. Sille maistuu sokeri ja sokeripitoiset ruuat, joiden perässä se hakeutuu sisään koteihin. Pihamauriaisen maanalainen pesä on usein lähellä ihmisasutusta. Ne ovat myös vanhimmaksi eläviä muurahaisiamme – laboratoriossa tutkittujen yhdyskuntien kuningattaret ovat eläneet lähes 30 vuoden ikäisiksi.
Pikkuliekomuurahaisilla on hallussaan toisenlainen ennätystitteli. Se on nimittäin parin millin pituisena todennäköisesti Suomen pienin muurahaislaji. Pikkuruinen muurahainen rakentaa myös pesänsä maahan, mutta se suosii paahteisia ympäristöjä. Yksittäisten muurahaisten lisäksi koko pikkuliekomuurahaisten pesäyhdyskuntakin on muurahaisten mittapuulla hyvin pieni, vain noin 50–100 yksilön kokoinen.
Aitohevosmuurahainen on yleisimmistä muurahaislajeistamme suurikokoisimpien joukossa. Kuningatar voi kasvaa 1,8 senttimetrin mittaiseksi. Tummanpuhuvat suuret muurahaiset syövät monen muun muurahaislajin tapaan kirvojen erittämää mesikastetta. Laji kaivertaa kuitenkin pesäkäytävänsä puuainekseen ja voi siten aiheuttaa sekä edistää puun lahoamista.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala