Tuhannet tupsut saivat seurakseen vähintään loppuvuoden ajaksi yksitoista toisistaan poikkeavaa nukkekotia. Suurimman osan takana on Päivi Virkkunen , joka innostuu yksityiskohdista ja historiallisista faktoista.
Toisin kuin monet muut tytöt, hän ei leikkinyt nukkekodeilla lapsena.
– Minulla ei ollut paljon leluja lapsena. Jotain kertoo minusta, että 4-vuotiaana toivoin haulikkoa, kahta nukkea ja kahta kirjaa, Virkkunen naurahtaa.
Haulikko oli toki lelu, mutta se kiinnosti silloin enemmän kuin nuket.
– Olen aina ollut historiakeskeinen ihminen. Tehnyt sukututkimusta ja historiantutkimusta. Historia näkyy minussa ja koko suvussa.
Virkkusen äiti Oili Kukkola keräsi noin 35 vuoden ajan nukkekotien huonekaluja, mutta ne eivät koskaan päätyneet esille nukkekoteihin. Äitinsä kuoleman jälkeen Virkkunen kokosi kalusteita seinävitriiniin, josta syntyi Villa Bagge -niminen nukkekoti, joka on myös nähtävillä Tupsulassa.
Jo sitä ennen oli alkanut valmistua Ritarisali, jonka etenemistä on seurattu Virkkusen blogissa. Hän sai idean pitkällä sairaalajaksolla sairastaessaan työuupumusta.
– Sairaalassa aika kävi pitkäksi, eikä ollut mitään tekemistä. Mietin, että voi kun olisi edes nukkekoti, mistä voisi ohimennen vaihtaa tuolin paikkaa.
Hän perusti vuonna 2009 blogin, jonne kirjoitti aktiivisesti neljän vuoden ajan keskiaikaisesta nukkekotilinnasta. Koti valmistui hitaasti ja se oli hänelle eräänlaista toimintaterapiaa.
Blogia luetaan edelleen kymmenistä maista ja nukkekoti on saanut huomiota niin Suomessa kuin maailmallakin. Välillä harrastus oli tauolla, mutta nyt hän on jälleen innostunut aiheesta.
Historialliset yksityiskohdat ovat Päivi Virkkuselle tärkeitä, mutta muutamissa asioissa hän on tehnyt tietoisen poikkeuksen. Joulukuusi ei nimittäin kuulu 1500-luvun ritarisaliin.
Kotien kalustuksessa on hyödynnetty muun muassa suola- ja pippurisirottimia, erilaisia leluja, matkamuistoja ja mitä tahansa Virkkunen löytää. Kaasusytkäreistä on valmistunut aseita ja tykkejä vartioimaan linnaa.
– Etupäässä teen puusta ja pahvista. Takkoja on tehty maitopurkeista, vaikka sitä ei osaisi ulkoapäin nähdä.
Moni luulee, että nukkekotien tekeminen ja sisustaminen on kallista, mutta Virkkunen on toista mieltä. Arvokkaan näköinen kaappikin on tehty kahdesta osasta, mitä ei heti uskoisi.
Virkkusen äiti aloitti keräilyn vasta noin nelikymppisenä. Vielä 1980-luvulla myytiin paljon nukkekotien kalusteita, mutta nykyään ne ovat harvinaisempia. Keräilyesineiden oheen äiti on tehnyt matot, pöytäliinat ja tyynyt ompelemalla.
Äidin keräilyesineillä ei saanut leikkiä, mutta Virkkusen ideana on ollut, että nukeilla ja niiden kodeilla saa nimenomaan leikkiä.
Tämä koskee erityisesti Samovaarikauppiaan taloa, jonka nuket ovat suurempia. Esillä on oikeita samovaareja ja paljon yksityiskohtia. Virkkuselle on tärkeää, että asetelmissa on hieman säröä, jos katsoo tarkemmin.
– Takahuoneessa ryypätään ja pelataan korttia, Virkkunen huomauttaa.
Itäisten esineiden joukossa seikkailee paksu hahmo, jonka Virkkunen muokkasi joulupukkia esittävästä nukesta.
– En ole koskaan tykännyt joulupukista, Virkkunen toteaa.
Observatorio on poikamiestutkijan asunto, jossa on taloudenhoitajalla oma kerroksensa.
– Seinällä on brasilialaisia perhosen siipiä. Taulu on 70-luvulta ja se sopi väreiltään seinäksi.
Virkkusella on tapana ostaa tavaroita, joista näkee vasta myöhemmin, mitä niistä tulee. Egyptiläisessä museossa on matkamuistoja, joita hän haluaisi vielä täydentää.
Virkkunen harmittelee, että muuton yhteydessä osa esineistä on kadonnut.
– Oli esimerkiksi englantilainen jalkajousi, mutta se on hukkunut.
Tupsulassa on esillä kaksi muutakin nukkekotia. 1960-luvun Lundby-nukkekoti on harvinaisen hyvin säilynyt, vaikka sillä on leikitty neljässä sukupolvessa. Nukkekodin omistaa Kirsi Espelin-Aikola .
Tuija Hannula puolestaan on tuonut paikalle Pihan taukomajan, joka on nukkekoti lyhdyssä. Myös Virkkunen on hyödyntänyt muita esineitä nukkejen asunnoiksi. Ompelijan sovitushuone on tehty kellokaappiin ja fantasiamaailman pesäpaikan lyhtyyn, jota vartioi lohikäärme.
Virkkusen nukkekodit eivät tule koskaan valmiiksi, sillä parannettavaa löytyy jatkuvasti. Uusia koteja Virkkunen ei kuitenkaan aio näillä näkymin rakentaa.
– Nämä kehittyvät koko ajan. Ritarisaliin sain juuri sähköt.
Nukkekodit näyttävätkin hienolta illan pimetessä. Omenalaakson huvila on aseteltu ikkunan eteen, jotta sitä voi katsoa myös Tupsulan ollessa kiinni.
Nukkekodit ovat olleet kahdessa eri osoitteessa, eikä niiden tulevaisuudesta vielä ole tietoa.
– Ne eivät mahdu yhteen paikkaan. Ehkä pitää myydä osa. Yksi on jo varattu lapsenlapselle.
Sitä ennen yksityiskohtaisia nukkekoteja voi ihastella Tupsulassa, Alisenkadun varrella.
– Näyttely on esillä ainakin vuoden loppuun saakka. Voi olla pidempäänkin, Vuokko Tyvi Tupsulasta sanoo.
