Heikki Walan johdolla ukilaista koripalloa alettiin kehittämään voimallisesti ja jo ensimmäisenä syksynä, joulukuussa 1974 olin nuorten maajoukkueen pelaajana mukana Kalannin urheilutalolla näytösottelussa silloista Suomen kärkijoukkuetta TuNMKY:tä vastaan.
Muistan hyvin, kun lähdimme VW Kleinbusilla liikkeelle Helsingistä. Autoa ajoi legendaarinen valmentajamme Robert ”Petteri” Petersen, pääosin oikealla kaistalla pysyen. Illan hämärtyessä ja valojen loputtua Turun jälkeen kurvasimme keskellä pimeyttä pelihallin ovelle, suoraan pukuhuoneeseen ja sieltä kentälle havaitaksemme, että Kalannin halli oli ääriä myöten täynnä ja tunnelma katossa. Vaikuttava näky kaiken kaikkiaan keskellä ”ei mitään”.
Muutamaa vuotta myöhemmin olin Hyvinkään Tahkossa ja Suomen Cupin ottelussa UU tuli vastaamme. Heidän joukkueensa mahtui kahteen Saab Ysiysiin, joissa oli molemmissa UU:n värit ja auton haltijapelaajan numerot ovissa. Jotenkin vaikuttava näky oli sekin.
Vuonna 1982 minusta tuli UU:n pelaaja ja kuusi kautta joukkueessa olivat hienoa aikaa. Pari ensimmäistä vuotta olimme sarjan keskikastia, mutta pian taistelimme jo mitaleista. Tulihan niitä: kaksi pronssia ja Suomen Cupin mestaruus. Mestaruuskin oli muutaman vuoden täysin mahdollinen, mutta ”palaset” eivät silloin tärkeillä hetkillä täysin loksahtaneet paikoilleen.
Koripallo oli 1980-luvulla erilaista verrattuna nykyaikaan. Silloin SM-sarjassa pelasi koko maan parhaimmisto maajoukkuemiehiä myöten. Joukkue oli valmiina vuosittain kohta vapun jälkeen odottaen ainoaa ulkomaalaisvahvistustaan liittymään joukkoon hyvissä ajoin ennen ns. lajiharjoittelukauden alkua. UU otti myös rohkeasti askeleita kansainvälisille areenoille tehden joka syksy ottelukiertueen yleensä Keski-Euroopassa ja heti, kun Euroopan Cup -mittelöt olivat mahdollisia, mukaan mentiin.
Ikä- ja pelivuosien karttuessa monet meistä pelaajista olimme etuoikeutetussa asemassa työn yhteensovittamisessa intensiiviseen pelaajarooliimme; kiitos autotehtaan. Muistan, kun pelasimme Euroopan Cup -pelissä ranskalaista Limogesia vastaan Ukissa vuonna 1987.
Pelin jälkeen ajoin Lahteen hotelliin yöksi ja seuraavana päivänä firman juristina oikeudenkäyntiin Lahden raastuvanoikeuteen. Hotelliaamiaisella tapasin edellispäivän ulkomaiset erotuomarit, joilla oli edessään naisten Eurocup-peli illalla. Erotuomarit ihmettelivät meikäläistä ”tuomaria” siitä, miten on mahdollista yhdistää pelaaminen kansainvälisellä tasolla sekä vaativa siviilityö.
Ukin pikkukaupungille on upeaa, että koristarina täällä jatkuu nyt kuudetta vuosikymmentä. Paljon on muuttunut, peli, pelaajat, kannattajat ja koko toimintaympäristö. Vahva pohjaa kuitenkin pitää ja siitä on hyvä ponnistaa – taas seuraavaan Korisliigapeliin.
Seppo Nikula
kaupunginvaltuutettu (kok.)