Ruusuja ja risuja

0

Kiitos päätoimittaja Teija Uitolle tärkeän syrjäytymisteeman esille nostamisesta (US 16.11. s. 4). Kiitos myös kaikille niille, jotka työskentelevät syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Työ on rankkaa ja sen tarve kasvaa koko ajan.

Risukimppu puolestaan lähtee Petteri Orpon hallitukselle, jonka leikkaukset osuvat kipeimmin juuri syrjäytyneisiin ja heidän auttajiinsa. Leikkausten seurausta ovat mm. julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen huimat, osin yli 40 prosentin korotukset. Näin yksityisille lääkäriasemille suunnatut tuet siirretään julkisen puolen maksuihin. Sitähän Kela-korvausten korottaminen käytännössä tarkoittaa, vaikka ministerit muuta väittävät.

Toinen risukimppu ojennetaan koko julkishallinnolle, joka kiihtyvään tahtiin rakentaa yhteiskuntaamme sellaiseksi, ettei täällä ilman älylaitteita ja niiden käytön osaamista pärjää. Samaa tahtia lisääntyy joukko, jolla ei ole joko taloudellisia tai taidollisia mahdollisuuksia hankkia ja käyttää älylaitteita. Erilaisilta tietoturvariskeiltä suojautuminen on hankalaa niillekin, joille tietotekniikka on tuttua. Hyvätuloisille päättäjille näyttää olevan vierasta, ettei kaikilla ole paria satasta ostaa älypuhelinta.

Itse muistan työelämästä, miten asiakas kyynelsilmin pyysi minulta kahden ja puolen euron ruokalippua, ettei tarvitsisi lähteä varastamaan ja joutua taas rikoskierteeseen. Kaikki hätä ei ole laiskuutta saati pahuutta.

Kolmannen risukimpun saa Varha, joka kehittää terveydenhuoltoa pääasiassa järjestelmän ehdoilla potilaan edun unohtaen. Siltä ainakin vahvasti näyttää, kun säästöjä haetaan digitalisaatiota lisäämällä, vaikka suuri osa asiakkaista ei voi sitä käyttää. Tulisiko todella kalliimmaksi jos joku muukin kuin automaatti vastaisi puhelimeen? Anteeksi vaan, mutta kun TYKS Vakka-Suomen sairaalan päivystyksessä keuhkokuumeessa jonotin viisi tuntia lääkäriin, niin havaintojeni mukaan hoitajilla olisi hyvin ollut aikaa vastata puheluihin.

Yksi säästövinkki olisi laskea määräaikaisesti Varhan johdon palkkoja vaikkapa 40 prosentilla. Eihän se säästämistarvetta poistaisi, mutta auttaisi johtoa hahmottamaan miltä tuollaiset hintamuutokset tuntuvat. Johtajat saisivat silti vielä moninkertaisesti sen, mitä esimerkiksi ihmisten ongelmia kentällä ratkovat sosiaalialan työntekijät.

Kun he vaikkapa tulkitsevat näkövammaiselle vanhukselle Varhan lähettämää 10-sivuista kutsukirjettä kuten alussa mainitsemassani jutussa Pirjo Reinikainen kertoo tehneensä.

Aulikki Hämäläinen

VTM Kalanti