Venäjällä on toki vaikea menneisyytensä. Maa on joutunut milloin mongolien, milloin Ranskan tai Saksan tekemien invaasioiden kohteeksi. Samantyyppinen historia on kuitenkin usealla eurooppalaisella valtiolla. Venäjän ideologian ytimeen on kuulunut panslavismi ja imperialismi maan syntyhistoriasta lähtien hallitsijasta tai hallitusmuodosta riippumatta. Sen on saanut Suomikin kokea moneen kertaan.
Nurminen korostaa Venäjän elintärkeitä intressejä, joita se aiemmin valvoi kontrolloimalla Itä-Euroopan maita. Nyt pitäisi varjella Pietarin ja Kuolan alueita. Historian kautta peilaten Puolalla lienee suurimmat oikeudet vaatia puskurialueita itselleen. Onhan maa joutunut useaan otteeseen veriseksi taistelutantereeksi niin idästä kuin lännestäkin tulleiden valloittajien vuoksi.
Mittava ydinasearsenaali takaa, että Venäjä on ja pysyy sotilaallisena suurvaltana. Venäjän sotilasdoktriinia on aivan hiljattain päivitetty aiempaa aggressiivisemmaksi. Kenenkään intresseissä ei ole hyökätä ydinasevallan kimppuun. Siitä seuraava sota tietäisi pahimmillaan koko nykyisen elämänmuodon katoamista maapallolta. Venäjää ei todellakaan uhkaa kukaan, mutta Naton olemassaolo ja Nato-maiden demokratia estää Venäjän laajentumisen Euroopan suuntaan ja tuo sisäisen uhan maan diktatuurihallinnolle.
Siinä Nurminen on oikeassa, ettei Naton yhtenäisyyttä ole jäsenvaltioihin kohdistuneen sodan vuoksi ikinä testattu ja väärässä taas väittäessään, ettei Naton pelotevaikutuksen tehosta ole todisteita. Itsenäiset Baltian maat ovat konkreettinen todiste Naton voimasta. Ilman Natoa ne olisivat jo osa Venäjää. Pitäähän Putin Baltian maiden itsenäistymistä 1900-luvun suurimpana geopoliittisena virheenä.
Suomen asevoimat ovat hyvässä kunnossa, mutta on absurdia uskotella, että pärjäisimme yksin pitkällisessä sodassa yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin lähes kymmenen kertaa suurempi Ukraina. Pienen valtion on pakko liittoutua ja luottaa yhteiseen pelotevoimaan, joka kumpuaa halusta elää itsenäisesti. Vaihtoehtona on alistua Valko-Venäjän tavoin. Puolueettomana pysymiselle nostaa koira tosi paikan tullen kinttunsa kuten aina ennekin.
Yrjö Romppainen