Uudenkaupungin koripallo-otteluissa katsoja on saattanut muutamien uusien pelaajien kohdalla huomata myös uusia henkilöitä Korihaiden vaihtopenkillä huoltotiimissä. Yksi heistä on 31-vuotias laitilalainen, joka omien sanojensa mukaan ei ulkopuolisten silmin koskaan hymyile, vaikka tällainen ei todellisuudessa Ville Kailan luonne ole.
– Mä olen tällainen maalaispoika, Kaila kiteyttää naurahtaen.
Tie Laitilasta Rauman kautta Kotkaan ja sieltä takaisin Laitilaan ja Korihaiden naprapaatiksi on ollut pitkä, mutta omalla tavallaan se on sulkenut ympyrän. Hänen veljensä pelasi aikanaan koripalloa junioriaikoina ja sen kautta myös Ville on päätynyt katsomaan pelejä Pohitulliin.
– Korihait oli käytännössä se oma seura jo ennenkin. Sitten veli lopetti ja koripallo ei sillä tavalla ollut enää elämässä mukana, kun muut asiat veivät eteenpäin, Kaila kertoo.
Nyt se kuitenkin on jo muutaman vuoden ajan ollut vahvasti mukana elämässä. Siitä Kaila saa kiittää naprapaatin tutkintoa, jonka hän sai valmiiksi viime keväänä. Aiemmalta koulutukseltaan Kaila on puuseppä ja tehnyt töitä rakennustyömailla kiintokalusteasentajana.
Naprapatia on fysiatrinen tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja tuki- sekä liikuntaelimistön tutkimiseen, hoitoon sekä ennaltaehkäisyyn erikoistunut hoitomuoto. Kaila löysi alan oltuaan personal trainer -koulutuksessa, kun yksi hänen valmentajista oli naprapaatti.
Valmentajan keskustelun pohjalta ala jäi kytemään ajatuksiin muutamaksi vuodeksi, kunnes oli aika tehdä ratkaisu.
– Tyttöystävän kehotuksesta hain opiskelemaan ja lopulta pääsin, joten nyt ollaan päädytty tähän pisteeseen, Kaila taustoittaa.
Käytännössä Kaila hoitaa naprapaattina erilaisia kipupotilaita, kuten selkä-, raaja- tai niskakivuista kärsiviä sekä kuntoutuksia esimerkiksi urheilijoille. Hän tarkentaa, että naprapaatilla on samantyylisiä potilaita hoidettavana kuin fysioterapeutilla.
– Ero fysioterapeutteihin ja ylipäätään, mistä naprapaatit tunnetaan on se, että me tehdään nivelmanipulaatioita. Asiakaskunta on kuitenkin suhteellisen samanlaista.
Yksi naprapatian vaativan koulutuksen erikoisuuksista lienee koulutuspaikkojen vähyys. Nimittäin maailmassa on ainoastaan kolme koulupaikkaa, jossa voi opiskella naprapaatiksi: Kotkassa, Tukholmassa ja yksi koulu Yhdysvalloissa.
Varsinaista syytä koulupaikkojen harvinaisuudelle Kaila ei osaa sanoa. Naprapatian juuret tulevat Yhdysvalloista 1900-luvun alusta, kun yhdysvaltalainen kiropraktikko Oakley Smith ei ollut tyytyväinen kiropraktiikan antamiin selityksiin ja hoitoihin.
Hän käytännössä irrottautui kiropraktiikasta ja alkoi luomaan omaa teoriaansa, jossa olivat mukana muun muassa lihakset, nivelsiteet, jänteet ja hermot.
– Kotkassa naprapatiaa on opiskeltu reilut 20 vuotta. Suomessa on noin 200–300 naprapaattia, jotka ovat keskittyneet Kymenlaaksoon, pääkaupunkiseudulle ja Tampereen alueelle, Kaila kertoo.
Koulutuksen ohella Kaila pääsi palamaan koripallon pariin, sillä hän työskenteli harjoittelijana Kouvolan Kouvojen liigajoukkueen taustaryhmässä. Nostalgisia ajatuksia heräsi pintaan silloin, kun Kaila ensimmäistä kertaa Kouvojen vaatteet päällä saapui Pohitulliin.
– Tulin omalla autolla Laitilasta tänne ajoissa odottamaan joukkueen bussia. Muistan hyvin, kun Bojan Sarcevic käveli hallille ja varmaan ajatteli, että ”kuka fani tänne näin aikaisin tuli”, hän naurahtaa.
Tänä päivänä Kaila ja Sarcevic ovat työkavereita. Keväällä Kailan paluu kotiseudulle tuli ajankohtaiseksi ja hän itse oli aktiivinen yhteydenpidossa Korihaiden suuntaan.
– Tammikuussa Korihaiden vieraillessa Kouvolassa otin ensimmäistä kertaa puheeksi tämän mahdollisuudesta ja lopulta kesän aikana päästiin seuran kanssa nopeasti yhteisymmärrykseen, Kaila kertaa.
Toimenkuvaan Korihaissa kuuluvat harjoitusohjelmat kuntosaliharjoitteisiin, lajitreeneissä loukkaantuneiden pelaajien kuntoutus sekä pelaajien terveydentilan seuranta.
– Muun huoltotiimin kanssa teemme aktiivisesti yhteistyötä, jotta saamme pidettyä pelaajat kunnossa parhaalla mahdollisella tavalla.
Varsinaiset naprapaatin työt ovat myös päässeet alkamaan. Kaila työskentelee yksityisessä terveyskeskuksessa ja vastaanotot hänellä on eri aikoina Uudessakaupungissa, Eurassa, Harjavallassa sekä Raumalla.
Työnsä parhaimmiksi puoliksi hän luettelee työn haastavuuden ja erilaisten vaivojen tuomat haasteet.
– Tykkään kohdata erilaisia ja uusia tapauksia, joissa joutuu tutkimaan sekä ratkaisemaan haasteita. Työ on sopivan vaihtelevaa ja onnistumisen tunne vaivojen parantamisessa tuo hyvän fiiliksen, Kaila toteaa.
Naprapatia on myös erinomainen ala niille, joita saattaisi houkuttaa tehdä töitä urheilun parissa. Kotkassa koulutus kulkee vahvasti urheilussa tapahtuvien vammojen rinnalla.
– Jos kiinnostaa urheilun parissa työskentely sekä ihmisten terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen, suosittelen lämpimästi, hän päättää.
