Näitä asevarastoja oli koko valtakunnan alueella, myös Kalannissa. Varastopaikat ja mukana olevat henkilöt yritettiin pitää salaisina ja siinä myös onnistuttiin Kalannin osalta, vaikka myöhemmin oli valvontakomission määräämät kuulustelut. Kalannissa ketään ei saatu kiinni.
Asekätkennän johtajana Kalannissa oli Eero Aula ja toisina keskeisinä henkilöinä olivat Bernhard Harikkala ja F.M. Karrakoski, joka oli vanhin Kalannista sotaan osallistunut, sekä Kustaa Nevavuori. Mutta en tiedä kaikkia. Kalannista lähtöisin oleva Niilo Vapola oli yhteyshenkilö Mynämäelle ja Unto Lukkala oli yhteyshenkilö Laitilan asekätkijöihin. Unto Lukkala joutui kovimman kuulustelun alaiseksi, mutta ei häntäkään saatu kiinni.
Kalannissa keskeiset henkilöt aseiden kuljetuksissa olivat Erkki Suomela ja Mikko Raita. Olen ollut molempien kanssa paljon tekemisissä, Erkki Suomelan kanssa maataloustuottajien asiassa ja Mikko Raidan kanssa, kun hänellä oli autokorjaamo ja tein silloin siellä osan traktoreiden huollosta. Kumpikaan miehistä ei puhunut koskaan asekätkentään liittyvistä asioista.
Asekätkennän varastopaikat, jos piirretään ympyrä kahden kilometrin harpilla Kalannin kirkosta, niin aseet ja ammukset olivat sen sisällä. Kalannin ulkopuolella asevarastoja oli Vehmaantien varrella Kreulan talossa ja Lokalahteen päin meren lähellä Heikkalan talossa, jossa oli myös isompia aseita.
Koko järjestelmän purkaminen ja aseiden hävittäminen 1950-luvun alussa oli oma salainen operaatio. Eräiden henkilösuhteiden takia olin tässä loppuselvittelyssä osittain mukana oman sotaväenpalvelusaikani jälkeen.
Sotien jälkeen oli aseiden lisäksi muutakin arkaluontoista tavaraa, mitä piilotettiin. Yksi asia on jäänyt selvittämättä. Kalannin Lotilla oli Lotta-merkillä varustettu posliiniastiasto, jota vuokrattiin juhlia varten, mutta astiastoa ei ole löytynyt.
Hyvin todennäköistä on, että edelleen on aseita ja panoksia jossakin.
Kauno Pietilä
Kalanti