Hän kertoo olevansa parhaillaan kotimaan jaksolla. Paluu Israeliin on edessä taas tammikuussa. Keskuspaikkana on Lähetysseuran toimisto Jerusalemissa. Kentällä Sari on ollut jo parisenkymmentä vuotta.
– Täältä käsin pidämme säännöllistä yhteyttä kentällä oleviin, nykyisessä tilanteessa tämä onkin hyvin tärkeää. Nettiyhteyksillä tämä onnistuu, Sari kertoo.
Tilanne Lähi-idässä on tulenarka. Lähetysseura toimii sekä Israelin että Palestiinan puolella. Tilannetta seurataan koko ajan ja Sarin mukaan päivä kerrallaan mennään.
– Me emme tee eroa ihmisten kesken. Hyvin on otettu vastaan ja ihmiset ovat olleet kiitollisia siitä, että joku kuuntelee ja välittää sekä kulkee heidän rinnallaan näinä vaikeina aikoinakin. Teemme yhteistyötä myös diakoniatyön kanssa ja rukoilemme kaikki yhdessä rauhan puolesta, Sari painottaa.
Ihmiset ovat loppujen lopuksi samanlaisia. Me täällä turvallisessa Suomessa voimme antaa jotain takaisin sekä jakaa yhteisiä asioitamme. Onkin tärkeää mennä sinne, missä ihmiset ovat.
– Mekin opimme. Me täällä Suomessa olemme luonteeltamme joskus varsin etäisiä ja pidättyviä. Kun taas ne ihmiset, joille tätä työtä teemme, ovat hyvin avoimia. Aina kysytään, että mitä sinulle kuuluu, Sari kertoo.
Työn merkityksen hän sanoo huomaavansa näillä kotimaan käynneillä. Tärkeää on olla kiitollisia siitä mitä on, mutta olla valmis myös antamaan sinne, missä asiat eivät ehkä ole niin hyvin. Tällöin tuntee itsekin onnistuneensa ja saa voimia taas uusiin haasteisiin.
Työtä riittää meillä Suomessakin yhtä lailla.
– Etenkin nyt kun etuuksiakin vähennetään ja monet ihmiset ovat taloudellisesti tiukoilla. Apua tarvitaan täälläkin, Sari muistuttaa.
Myös lähetysmyyjäiset kiinnostivat. Tarjolla oli tuttuun tapaan maistuvasta lämpimään, laatikoista ja leivonnaisista villasukkiin. Kirkossa hiljennyttiin ensimmäiseen adventtiin.
Rauno Laine
