Sunnuntai-ilta 15. joulukuuta Ruotsin Malmössä. Suomen salibandymaajoukkueen MM-finaaliottelu Ruotsia vastaan oli kääntymässä murheelliseksi isäntämaan siirtyessä 4–0-johtoon toisen erän alkuminuuteilla.
Turnauksen kokenein suomalaispelaaja, uusikaupunkilainen Eemeli Salin muisti tässä kohdassa joukkueen itselleen asetetun teeman turnaukseen.
– Saimme etukäteen kotiläksyksi katsoa brittiläisen tv-sarjan Ted Lasson, jossa toistuu sana ”believe” eli usko. Katsoimme sarjaa kimpassa jätkien kesken ja siitä muodostui meille yhteinen teema, että uskotaan koko ajan voittoon, Salin selittää.
Vaikka pelaaminen 0–4-tilanteessa oli tuskaista ja otteet olivat Salinin mielestä ujoja, hän uskoo koko joukkueen muistaneen teeman sillä hetkellä. Ruotsin viimeiseksi jääneestä maalista ei ehtinyt kauaakaan aikaa kulua, kun Suomen kiri alkoi.
Lopulta Suomi pääsi juhlimaan jatkoerällä historiansa viidettä maailmanmestaruutta 5–4-voitolla.
– Saimme nopeasti ensimmäisen kavennusmaalin ja toisen erän lopussa ylivoimamaalin, mutta ei se erä ollut pelillisesti vielä hyvää. Viimeisessä erässä ykköskentän jätkät ottivat väkisin sen mestaruuden, Salin kiteytti ottelun kulun.
Uudenkaupungin Salibandyn kasvatille MM-kulta oli uran kolmas kuudensissa MM-kisoissaan. Muutama päivä mestaruushumun jälkeen arki alkaa pikkuhiljaa Salinille avautua ja kolmannen kullan arvo nousee ansaitsemaansa asemaan.
– Oli tämä varmasti kovin temppu urallani. Ruotsi ei ollut ennen hävinnyt kotikisoissa yhtäkään ottelua ja nyt pystyimme voittamaan heidät kahdesti. Varmasti kovin suoritus Suomen maajoukkueelta koskaan.
Maajoukkue oli edelliskisoista uusiutunut melkoisesti. Uusi valmennustiimi, seitsemän ensikertalaista ja uusia maailmanmestareita oli peräti 16.
Salin kehuu vuolaasti kaikkia joukkuekavereita ja etenkin ensikertalaisia, jotka ovat tehneet vuosien ajan hyvää kehitystyötä.
– Parhaimpia porukoita, joissa olen ollut mukana, hän ilmoittaa.
34-vuotias Salin oli joukkueen varakapteeni ja joukkueen kokeneimpana pelaajana hänen rooliin edellisiin kisoihin nähden kuului olla enemmän johtajuutta tuova pelaaja niin pukukopissa kuin kentällä.
Pelillisiin suorituksiinsa turnauksessa Salin ei ihan ollut tyytyväinen. Kuudessa ottelussa Salin teki tehoikseen 2+2, eikä peli oman kentän kanssa sujunut toivotulla tavalla koko kisojen ajan.
Vastuuta Salin kuitenkin sai hyvin ja on siihen luottamuksen osoitukseen tyytyväinen.
– Finaalissa sain olla jatkoajalla kentällä melkein koko ajan, kun peluutusta kavennettiin kahteen kenttään. Vaikka en ylivoimaa hirveästi turnauksessa pelannut, pääsin pelaamaan finaalin viimeisen ylivoiman, jossa tulimme maalin päähän, Salin kertaa.
Perhe ja omaiset ovat kulkeneet Salinin rinnalla koko uran aikana ja olleet suuri voimavara. Salin kertoo, että omaiset elävät yhdessä hänen pelejään niin kotimaassa kuin arvokisoissa. Sen vuoksi hän on kiitollinen voidakseen antaa heille hienoja kokemuksia kentällä.
Turnauksen aikana joukkueen jäsenet keskenään puhuivat paljon muustakin kuin salibandystä ja yksi yhteinen aihe oli nimenomaan perheen tuoma merkitys pelaajalle.
– Meidän piti tuoda mukanamme joku lapsuuden valokuva ja kertoa omasta elämästämme sekä urheilun merkityksestä omaan elämään. Melkein joka jätkä toi niissä keskusteluissa perheensä esille ja heidän antama tuki omalle uralle korostui, Salin paljastaa.
Salinin perheestä äiti, isä, veli ja Ruotsissa asuva serkku olivat paikalla seuraamassa kisoja. Yksi ikimuistoinen hetki tapahtui mestaruusjuhlissa pelaajien, suomalaisfanien ja omaisten seurassa.
– Isä lauloi joukkueelle ja kaikille läsnäolijoille paikallisessa ravintolassa Finlandia-hymnin. Se oli koskettava ja hieno hetki minulle. Kiitos siitä isälle, Salin lähettää terveiset.
Salinin seurajoukkuekausi jatkuu viikonvaihteessa Tampereen Classicissa, jota hän on edustanut jo vuodesta 2015 lähtien. Pelaamisen ohella Salin työskentelee Classicin toimiston puolella muutaman tunnin viikossa seuratyöntekijänä.
Salinilla on asunto Tampereella, mutta koti ja perhe on Uudessakaupungissa. Viikolla aikaa kuluu noin puolet kummassakin paikassa.
– Etenkin talvisin, kun on pimeää ja keli vaihtelee, niin onhan se välillä rankkaa ajella kahden paikan välillä, hän myöntää.
Pelaamisen ohella Salin työskentelee Classicille toimiston puolella muutaman tunnin viikossa seuratyöntekijänä. Kauden rankimmat vaiheet osuvat yleensä juuri vuoden pimeisiin aikoihin ja tällä kaudella Salinin pelaamista on sairastelut vaivanneet. Luotto on silti kova, että huippuvire löytyy keväälle.
– Yleensä se on ainakin löytynyt keväisin, Salin vakuuttaa.
Motivaatiota pelaamiseen ja ennen kaikkea pelaajana kehittymiseen riittää vielä Salinilla. Lopettamista ei siis ole uusikaupunkilainen miettinyt vielä pätkääkään.
Pitkän ajan tavoitteena siintää kahden vuoden päästä järjestettävät MM-kisat Tampereella. Mestaruuden puolustaminen kotiyleisön edessä houkuttelee suuresti.
– Se motivoi ja haluan silloin olla elämäni kunnossa, hän päättää.
