Jouluradion kanava käynnistyi jo 1.11. Koetan silti säästellä joululaulujen kuuntelun lähemmäs joulua. Tutut joululaulut tuovat useimmille odotetun joulutunnelman. Perheen ja muitten läheisten lämmin yhdessäolo ja erityisesti pienten lasten joulun odotuksesta kirkkaana tuikkivat silmät ovat viimeistään se, mistä tuntee joulun.
Lauloin virttä ”Enkeli taivaan lausui näin” kuulemma jo ennen kun opin puhumaan. Kotikyläni Kylähiiden marttojen joulujuhlassa vedin ”En etsi valtaa loistoa” nelivuotiaana. Koulussa luokan edessä yksin laulaminen oli varmaan kaikille ujoille kuumottava tilanne, vaikka laulaa osasikin. Saman homman kun olisi voinut hoitaa opettajan kanssa kahden. Oppikoulussa kuuluin kuoroon ja esiinnyimme koulun juhlissa. Lauluni loppui kuin seinään yhden epäonnisen näytelmän vuoksi.
Koulussani oli perinteenä, että lukion 1. luokka esittää kuusijuhlassa näytelmän. Meille osui Z. Topeliuksen ”Adalminan helmi”, jossa näyttelin Toivo-roolin. Harjoittelussa osasin ulkoa kaikki vuorosanat. Tositilanteessa iski niin kova ramppikuume, että jäädyin totaalisesti. Muistin repliikeistäni vain murto-osan. Teki mieli poistua näyttämöltä ja vajota maan rakoon häpeämään.
Tuo traumaattinen kokemus jätti psyykeeseeni niin syvän lommon, että lopetin myös kuorohommat saman tien. Olin terapian tarpeessa mutta eihän kouluissa silloin mitään psykologeja ollut – jos on vieläkään. Ammattiauttaja olisi ehkä todennut, että ihmismieli paisuttaa täysin kohtuuttomasti asioita, joita muut tuskin edes noteeraavat. Laulamista olisi muuten voinut jatkaa aikuisena vaikka Laulu-Veikoissa. Samalla selvisi kertalaakista se, ettei minusta ole mihinkään puhetyöläisen ammattiin – ei tule pojasta pappia, ei lukkaria ei opettajaa.
Omat laulamiset jäivät mutta sen on kompensoinut kaupunkimme korkeatasoinen musiikki- ja teatteritarjonta. Onneksi traumat eivät periydy ja lapsethan ovat evoluutiosta johtuen vanhempiaan fiksumpia. Nuorin tyttäremme pääsi 1990 perustetulle Pohitullin musiikkiluokalle. Ja mitä luokka olisi ollut ilman innostavaa ja pedagogisesti pätevää opettajaa eli Jaana Vasamaa.
Jaanan johdolla luokka ja hänen johtamansa ”Pisara-kuorot” esiintyivät ahkeraan eri tilaisuuksissa. Oli koskettavaa kuulla lapsikuoron taidokkaita esityksiä ja joskus omankin lapsen laulavan puhtaasti soolo-osuuksia. Ala- ja yläkoulun musiikkiluokkien ansiosta meillä on yli 30 vuoden perinne ja rikkaus musiikkikasvatuksessa. Musiikki on paitsi esiintyjälle myös kuulijalle supervoima, joka tepsii niin masennukseen kuin stressiin. Se aktivoi tunteita käsitteleviä aivoalueita ja rauhoittaa mieltä – vaikkapa joulun odotukseen.
Pastori Pekka Simojoen gospelaiheisesta laulusta nousi eräässä koulussa häly, koska siinä mainittiin sana Jeesus. Lapsen äidin mielestä se loukkasi hänen uskonnottoman lapsensa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kaupungin piti maksaa hyvitystä 1 500 euroa, mutta prosessi on kesken.
Simojoki on säveltänyt ja sanoittanut ”Tulkoon Joulu” -laulun, josta kauneimman version esittää Lahden Musiikkiluokkien Laulupuu-kuoro. Näin joulun alla otan sakon uhalla Jeesus-riskin. Laulun sanoilla toivotan tunnelmallista joulun taikaa kaikille (kun se joulukorttilista on yhä kateissa).
”Joulu on taas, kulkuset soi, jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus herraksi sen,
tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin Joulu luonamme on”.
Tarmo Kangas
kaupunginvaltuutettu (kok.)