Samat Move-mittaus tehtiin on tehty tämän syksyn aikana myös kaikille 5. luokan oppilaille. Heidän kohdallaan tilanne oli hieman parempi, heistä huonokuntoisten joukkoon laskettiin 35,5 prosenttia. Tyttöjen ja poikien ero oli kuitenkin huomattava, sillä pojista fyysisesti huonokuntoisten joukkoon kuului 43,1 prosenttia ja tytöistä vain 28,8 prosenttia.
Kun puhutaan nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan, niin usein katseet käännetään koulun suuntaan. Toki on niin, että koulu on tärkeä osa nuoren arkea ja sillä, miten kouluun tullaan ja miten koulupäivän aikana liikutaan, on merkitystä nuoren terveydelle. Mutta kuten opetustoimenjohtaja Arja Kitola toisaalla tässä lehdessä korostaa, on Uudenkaupungin kouluissa tehty valtavasti työtä liikunnan ja liikunnallisen elämäntavan hyväksi. Koulu on tässäkin asiassa aika aseeton, mikäli nuoren vanhemmat eivät kannusta liikkumaan, eivätkä jo pikkulapsesta lähtien ohjaa liikunnallisten harrastusten pariin.
Näin ison nuorisojoukon heikkoa fyysistä kuntoa ei myöskään voida selittää rahalla tai sen puutteella. On totta, että on olemassa tukku kalliita liikuntaharrastuksia, joihin kaikilla perheillä ei ole varaa. Mutta Uudessakaupungissa on myös valtavasti mahdollisuuksia harrastaa monipuolista liikuntaa ihan ilmaiseksi. Kaupungista löytyy pururatoja, todella mittava pyörätieverkosto, juoksuportaita, ulkokuntoilulaitteita, kori- ja jalkapallokenttiä, frisbeegolfratoja, uimarantoja, luistinratoja ja niin edelleen.
Lienee syytä kysyä asiaa nuorilta itseltään. Miksi liikunta ei kiinnosta? Painottuuko liikunnassa yhä liikaa tulokset ja kilpaileminen? Vai onko kyse kaverin puutteesta, niin ettei yksin uskalla mennä mukaan urheiluseuran toimintaan, vaikka kiinnostusta olisikin? Tai uskotko, että jos et ole liikunnallisesti yhä hyvä kuin muut, saat osaksesi naurua ja pilkkaa ja siksi on parempi olla tekemättä mitään?
Syyt ilmiölle ja lääkkeet siihen olisi kuitenkin löydyttävä tavalla tai toisella. Muuten näitä liikkumattomia nuoria odottaa aika synkeä tulevaisuus.