Syksyn viimeisellä kerralla Vakka-opiston ukuleleryhmässä soi tuttu joululaulu. Petteri Punakuonoa käydään läpi useaan kertaan opettaja Jarno Setälän johdolla.
Hän vetää Uudenkaupungin ukuleleryhmiä kolmatta vuotta. Välillä ryhmiä on kaksi: alkeet ja edistyneet, mutta toisinaan ryhmät joudutaan yhdistämään. Raatihuoneella tähän asti toimineet ryhmät muuttavat alkukevään aikana uusiin tiloihin Wintteriin.
– Siellä on musiikkiin hieman paremmin soveltuvat tilat, kertoo Setälä.
Tunnin alkaessa oppilaat hakevat paikkansa, virittävät ukulelet, ja keskittyvät nuotteihin. 12 hengen ryhmästä paikalla on yhdeksän. Kolme vuotta opiskellut Tapio Nurmi ehtii hieman kertoa harrastuksestaan.
– En ole tätä ennen soittanut mitään. Aika kuluu täällä nopeasti: kivat kaverit, hyvä opettaja. Into pysyy päällä, kun saa jonkin äänen aikaiseksi. Treenaan kotona ihan päivittäin, hän paljastaa.
Kolmatta vuottaan soittaa myös Kati Heikkilä .
– Tämä on oikeastaan pääharrastuksena. Harjoittelen kotona muutaman kerran viikossa. En ymmärrä nuotteja, mutta tässä voi soittaa tabulatuureista. Hankin oman ukulelen heti, kun ilmoittauduin kurssille. Tämä ei ole kallis soitin, ja on lisäksi helppo kuljettaa mukana.
– Se ei vie kotonakaan tilaa. Olen oppinut, että aikuisenakin voi vielä aloittaa soittoharrastuksen, summaa toista vuottaan opiskeleva Julia Gottschalk .
Hän kertoo, kuinka soitin viritetään.
– Monilla on virityslaite, joka asetetaan soittimen päähän. Itse viritän kännykkäsovelluksen avulla.
Tapio Nurmen ukulele on elektroakustinen.
– Jouduin vaihtamaan tämän kielet toisin päin, sillä olen vasenkätinen, hän toteaa.
Ryhmän konkarit ovat noin seitsemän vuotta soittaneet ukulelebasisti Olof Sjöberg ja Pasi Rantala .
– Kolme, neljä kertaa olemme lähteneet alkeista, kun ei ole ollut jatkoryhmää, harmittelee Sjöberg.
Oppitunti alkaa Dm7-soinnun harjoittelulla. Sitä seuraavat Em7, G7 ja C.
– Harjoitellaan nämä neljä. Joulubiiseihin nämä 7-soinnut tuovat lisäsävyä, avaa Setälä.
– Niissä on sellainen joululisä, tuumii ryhmä.
Kappaleen edetessä haasteet kasvavat.
– E7sus4 on hieman erikoisempi. Sus on lyhennys suspension-sanasta, eli suomeksi pidätyssointu, opettaa Setälä.
Melodiaa harjoitellessa törmätään trioliin.
– Siinä kohtaa auttavat tosi paljon sanat. Muistelette, miten laulaisitte tässä kohtaa.
Lämmittelyn jälkeen puolet luokasta soittaa melodiaa, puolet säestää soinnuilla. Sitten osat vaihtuvat.
– Sehän alkoi sujumaan! Siellä löytyi jo vauhtiakin, Setälä kiittelee.
Tekniikan lisäksi Setälä opettaa esitystapaa.
– Tätähän kuulee monenlaisena: suorana, keinuvampana. Ainakin minun korvaani keinuvampi, swingi, on tutumman oloinen. Ja jos me alkaisimme nopeuttaa tätä, sehän muuttuisi rokiksi, hän huomauttaa.
Joulukappaleita harjoiteltiin kolmisen viikkoa.
– Tänä syksynä ollaan keskitytty tosi paljon oikean käden näppäilyyn. Keväällä yhdistetään melodia ja soinnut, eli mennään astetta hankalampaan suuntaan. Viime keväänä aloitettiin orkesterisoittoa, ja sitä jatketaan. On tasapainoteltava, että tämä olisi mielenkiintoista myös pidempään soittaneille.
Tunnin lopuksi oppilaat saivat uuden kappaleen jouluksi soitettavaksi. Keväällä jatketaan uusilla asioilla ja uusilla nuoteilla.
Sanna Halme
