Uudenkaupungin jäähalli on 47-vuotiaalle Tom Nybergille kuin toinen koti. Jää-Kotkien valmennuspäällikkö viettää yleensä hallilla aikaa kuutena päivänä viikossa. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin on omien joukkueiden valmennuksia. Torstaisin on aamujäät ja viikonloput menevät peleissä.
Tiistai-illat ovat hänelle sentään vapaita hetkiä kiekkoilusta.
– Silloin tehdään jotain muuta. Tai pyritään tekemään, Nyberg naurahtaa.
Erityisistä muistoista vuonna 1977 valmistuneesta jäähallista Nyberg nimeää vuosituhannen vaihteessa tapahtuneen Jää-Kotkien nousun sen aikaiseen ykkösdivisioonaan. Nyberg oli silloin pelaajana joukkueessa.
– Nousuhuuma oli aika kiva kokea joukkueen mukana. Nuorena poikana nousun jälkeinen viikko meni rattoisasti, hän muistelee lämmöllä.
Helsingissä syntynyt, mutta täysin uusikaupunkilaiseksi itsensä kokeva Nyberg on nyt ja aina ollut jääkiekkomiehiä. Lapsuudessaan myös yleisurheilua, jalkapalloa ja pesäpalloa harrastanut Nyberg ei toki aivan suoraan muista, kuinka hän jääkiekon pariin ajautui.
– 7-vuotiaana olen Lätkä-77:ssä aloittanut jääkiekon, mutta varsinaista muistikuvaa ei ole, miksi aloitin. Eikä vanhemmillakaan ollut jääkiekkotaustaa. Ehkä sattuman kautta, Nyberg pohtii.
Peliura kesti 2000-luvun alkupuolelle saakka, kunnes loukkaantuminen päätti maalivahdin pelaamisen. Valmennustehtävät alkoivat jo peliuran ollessa käynnissä Turun Palloseurassa.
– Tutut pelaajat Turun seudulla houkuttelivat mukaan Tepsin toimintaan, sillä maalivahtivalmentajista oli pulaa. Liityin sitten 1989 syntyneiden ikäluokan joukkueen mukaan maalivahtivalmentajaksi, hän taustoittaa.
TPS:stä Nyberg siirtyi Turun Tovereihin, jossa hän viihtyi kymmenen vuoden ajan toimien niin maalivahtivalmentajana kuin vastuuvalmentajana.
Perheen muuttaessa takaisin Uuteenkaupunkiin Nyberg yritti jättää jääkiekkoa hetkeksi sivuun, mutta veri veti pian takaisin jäälle.
– En väkisin ängennyt mihinkään joukkueeseen, mutta sitten minua pyydettiin 2004 syntyneiden ikäluokkaan valmentajaksi, ja siitä se taas lähti, hän toteaa.
Tällä hetkellä Nyberg toimii poikien U18- ja U12/13-joukkueiden vastuuvalmentajana sekä seuran edustusjoukkueen taustaryhmässä. Valmennuspäällikön tehtävien myötä Nyberg on enemmän tai vähemmän mukana kaikissa seuran jääkiekkopuolen toiminnoissa.
– Pikkulapsista aina luistelu- ja kiekkokoulusta edustusjoukkueeseen asti olen koettanut auttaa parhaimmalla mahdollisella tavalla, hän ilmoittaa.
Puhuessaan Jää-Kotkista ja nuorten pelaajien kehittämisestä Nybergin intohimon ja palon harrastustaan kohtaan voi tuntea nahoissaan. Hän kokee seuran olevan pienessä kaupungissa ennen kaikkea kasvattajaseura, jonka tehtävä on luoda pelaajalle hyvät olosuhteet kehittyä ja edetä jääkiekkoilijan polulla.
– Pyritään tekemään asiat niin hyvin, että täältäkin olisi mahdollisuus ponnistaa isompiin sarjoihin. Silloin olemme seurana onnistuneet tavoitteessamme, hän päättää.
Nybergin intohimo ja tekemä työ seuran eteen poiki lauantai-illalla hienon tunnustuksen, kun hänet palkittiin Uudenkaupungin vuoden seuratyöntekijänä Varsinais-Suomen urheilugaalassa Turun Logomossa.
Kuten varmasti kaikki seuratyössä mukana olevat, ei Nyberg tee työtä palkintojen eteen, vaan rakkaudesta lajiin. Silti palkinto on hänelle hieno tunnustus.
– Olen todella kiitollinen, että ihmiset ovat nähneet oman työn ja panostukseni lasten ja nuorten eteen, Nyberg ilmoittaa.
Hän korostaa, että tunnustuksen taustalla ei todellakaan ole yhden miehen show, vaan koko seurayhteisö ansaitsee kiitoksen.
– Meillä on hyviä valmentajia, toimihenkilöitä sekä lukuisia talkoohenkilöitä mukana seuran toiminnassa. Heitä täytyy kiittää tästä kunniasta. Ilman heitä seura ei pyörisi kunnolla, Nyberg kiittää vuolaasti.
Lähimmäiset ansaitsevat myös Nybergiltä kiitokset. Rakkaan harrastuksen viemä aika on aina pois kotona olemisesta, joka vaatii pitkää pinnaa kaikilta, mutta etenkin puolisolta.
– Iso kiitos vaimolle, että on jaksanut kaikki nämä vuodet kuunnella minua ja kahden pojan jääkiekkojuttuja, Nyberg lausuu kiitoksensa.
