Sohvaperunat, varokaa ennenaikaista kuolemaa. Istumisesta pitää jokaisen tuntea huonoa omaatuntoa. Tästäkö syystä tuolit ovat kadonneet julkisista tiloista?
Oli aika, jolloin tuoleja riitti kaikille odottajille virastoissa, kaupoissa, asemilla. Puistonpenkkejä oli joka koivun juurella. Nykyään jopa pääkaupungin asemalla on vain muutama selkänojaton penkki tuhansia matkustajia varten. Seisominen kuuluu odotukseen.
Kaupoista tuolit katosivat kuin yhdessä yössä. Ne kai haittaavat siivousta tai tavaroiden roudausta. Asiakkaiden pitää kulkea reippaasti hyllyjen välissä, tehdä tehokkaasti ostoksensa eikä jäädä välillä huilailemaan. Oven suussa voi olla pari tuolia, mutta kaupoissa ei istuskella, vaikka jalat olisivat poikki. Monissa virastoissa, pankeissa ym. tiskin edessä oli tavallisesti tuoli. Mutta se hidasti asiointia, ja asiakas saattoi jopa alkaa keskustella. Seisottamalla asiat sujuvat sutjakkaasti ja jonot liikkeessä.
Istuimissa on jotakin vaarallista, jota ei julkisesti kerrota. Miksi niitä muuten olisi vähennetty roimasti? Tiedämme, että jos nuoriso näkee istuimia, he valtaavat ne heti alkaen häiriköidä ja järjestyksen ylläpito maksaa. Suurissa ostoskeskuksissa tuoleista ja penkeistä on pelkkää harmia. Ne keräävät lorvailevaa väkeä, heidän pitäisi istua kahvilan puolella kuluttamassa rahaa.
Meidän Tokmannimme hoksasi valtavan hallinsa mittasuhteet asettaen yhden penkin asiakkaille. Voisi olla kaksi molemmissa päissä ja lisäksi irtotuoleja sinne tänne. Sisääntulossa on vain pyörätuoli, vaikka moni kaipaisi kunnollista istuinta kaveria tai autoa odotellessaan. Seurasin iäkästä naista linkkaamassa ostoksilla etsien tuolia, mutta lähtien turhautuneena pois, koska ei jaksanut kävellä.
Kaikenikäiset ihmiset tarvitsevat välillä tuolia, jollei muuta niin sitoakseen kengännauhat. Monilla on jalkaongelmia, selkä kipeä, tai muuten vaan haluaisi istahtaa harkitsemaan ostaisiko kukallisen vai sinisen yöpaidan.
Väitän istuinten lisäävän ostohaluja. Siinä istuessa silmä löytää ihan uusia tuotteita ja syntyy ilahduttavia heräteostoksia.
Nykyään suuret kutsutkin pidetään seisten. Mieleeni on jäänyt mahtavat kokkarit. Satoja ihmisiä tungettuna samaan tilaan, mutta ei yhtäkään tuolia. Edesmennyt toimittaja Aarno ”Loka” Laitinen korotti äänensä ja huusi: – Ei täällä voi olla. Tuokaa minulle tuoli!
Mutta hassuin keksintö ovat korkeat jakkarat. Ne tekevät istujista naurettavia. Tv-studiossa tärkeät asiantuntijat nököttävät kuin varikset aidalla. Lavastajien mielestä jakkarat vievät niin vähän tilaa.
Istuimia lisää, mutta ei jakkaroita, please.
Pirkko Arstila
freelancer