Sotakorvaukset aiheuttivat valtavaa taloudellista rasitusta. Suomi joutui ensin luovuttamaan Neuvostoliitolle kaikki laivansa, panssarilaivaa myöten. Sotakorvauksina jouduttiin rakentamaan yli 500 laivaa, yli 500 rautatieveturia ja valtava määrä kahden miehen sähkökäyttöisiä moottorisahoja, joissa oli oma generaattori mukana. Näitä moottorisahoja teki valtion lentokonetehdas Tampereella ja ne menivät Neuvostoliiton metsätyömaille. Sotakorvauksina tehtiin yli 10 000 tehdasvalmisteista omakotitaloa ja paljon muuta tavaraa. Suomessa oli samanaikaisesti siirtoväen tärkeä asutustoiminta.
Suomi ei pystynyt korjaamaan pommituksista tulleita vaurioita heti sodan jälkeen, vaan vasta jonkun ajan kuluttua sotakorvausten suorittamisen jälkeen. Esimerkiksi Turun kaupungissa kolmasosa rakennuksista oli tuhoutunut. Niiden eteen katua vasten tehtiin kaksimetristä näkösuojaa kilometreittäin. Aidat rakennettiin 2 x 4 tuuman lankusta, jota ostettiin maakunnasta maanviljelijöiltä. Tähän kelpasi kaikki vajaasärmäinenkin tavara. Kalannin Santtion sirkkelisahalla tehtiin paljon tätä Turkuun menevää lankkua. Minä en päässyt tähän ansaintaan mukaan, koska en pystynyt toimittamaan omia tukkejani sahalle.
Sotakorvausten rahoitukseen poliittinen järjestelmä teki metsän pakkohakkuumääräyksen, jota puuta vietiin pääasiassa Englantiin. Suomessa ei ollut silloin riittävästi jalostuskapasiteettia ja puuta jouduttiin viemään niin sanotusti pyöreänä, mikä oli epäedullista. Suomen metsävarat hiipuivat silloin kolmasosaan. Metsätöissä oli yli 200 000 miestä ja yli 100 000 hevosta. Suomi sai USA:sta lainaa sotakorvauksia varten sekä terästä laivoja varten. Laivoja tehtiin paljon myös puusta Raumalla, ammattimiehet olivat Koivistolta Karjalasta. Metsänomistajille asetettiin ylimääräinen vero sotakorvausten rahoitusta varten.
Olin sotaväessä Turussa 1949–1950. Sattui tapaus, kun kommunistitaustainen Turun Päivälehti oli tehnyt jutun, että Heikkilän kasarmilla marssilla oli laulettu Neuvostoliitolle epäystävällistä laulua ja oli mainittu yhden upseerin nimi. Valvontakomissiolta tuli vaatimus upseerin rankaisemiseksi. Asiaa selvitettiin ja me ryhmänjohtajat todistimme, ettei mitään tällaista laulua ole ollut. Upseeri vapautui syytteestä ja sai pitää työnsä. Hän tuli jälkeenpäin kiittämään meitä ryhmänjohtajia. Kiusallisina koettiin myös venäläisten kenraalien tarkastuskäynnit kasarmilla, jotka kuulemma loppuivat, kun sotakorvaukset oli suoritettu. Turun telakalla rakennettiin laivoja yötä päivää ja sieltä kuului Heikkilän kasarmille jatkuva niittauskoneiden ääni, ja myös hitsausvalot näkyivät yötä päivää.
Suomea johtivat Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen, kuten Timo Soikkanen esitti. Presidentillä oli silloin suuret valtaoikeudet. Eduskunta teki niin kuin Paasikivi määräsi. Paasikivi oli venäjänkielentaitoinen ja se auttoi monessa asiassa. Presidentti oli silloin päättäjä myös Suomen Pankissa. Kommunistit vaativat lakon uhalla suurta palkankorotusta.
Paasikivi sanoi, että maksakaa niin paljon kuin pyydetään, mutta sotakorvaustyötä ei saa pysäyttää. Palkankorotus toteutettiin. Tämän jälkeen Paasikivi toteutti Suomen Pankin kautta palkankorotusta vastaavan devalvaation eli rahanarvon alentamisen niin, että valtio pystyi suoriutumaan sotakorvaustöiden palkkakustannuksista. Tämä toimenpide tapahtui kolme kertaa ja rahanarvo aleni puoleen lyhyessä ajassa, mikä tiesi kaikkien kansalaisten elinkustannusten nousua.
Paasikivi johti rautaisella otteella välttämättömiä maan asioita. Hän hymyili Venäjän korkeille virkamiehille, vaikka kirjoitti tilanteesta päiväkirjaansa ”hirmuista”. Paljon haukuttu Kekkonen oli Paasikiven komennon alla oleva juoksupoika ja heidän yhteinen myöntyväisyyspolitiikkansa pelasti silloin Suomen.
Tarvitaanko nyt samanlaista politiikkaa USA:han päin, kun USA:ssa alkaa arvaamattoman presidentin uusi valtakausi?
Kauno Pietilä
Kalanti