Ihmisissä on helpompia ja vaativampia tapauksia. Osa mukautuu kaikkeen ja toiset märisevät turhasta, niitä kuulemma kutsutaan eri luonnetyypeiksi. Vaikka ihmiset alkuun vaikuttaisivatkin kivoilta, niin kaikissa piilee luonnevikoja, jotka paljastuvat ajan myötä, sitä ei vain ole kerrottu meille etukäteen.
Kaikki alkaa yleensä eri edustajien viestittelyllä, sopivatko tarpeet ja toiveet toisiinsa? Luvataanko toiselle riittävä palvelutaso? Onko valittu ihminen sellainen, joka sopii minun energiatasooni?
Henkilökuntaa on alusta lähtien koulutettava, itse vein yhden heistä aluksi paikallisen koirakerhon pentukurssille. Ihmiseni keskusteli liian pitkään toisen ihmisen kanssa ja huomautin siitä hänelle, koska en saanut tarpeeksi huomiota. Kävin siis pissaamassa hänen kengälleen. Siitä seurasi melko kovaa ääntä, mutta emme vielä silloin puhuneet samaa kieltä. Seuraavalla kerralla henkilökunnan jäsen oli laittanut kumisaappaat helteeseen, mitä lie yritti sillä viestittää.
Entä, jos henkilökuntasi arkirytmi muuttuu koeajan jälkeen, eivätkä he enää noudatakaan sanelemaasi aikataulua? Aamupalan ajankohdasta olen oppinut joustamaan, mutta lounas- ja päivällisajat ovat sellaisia kellonaikoja, että niistä ei neuvotella. Jos kippooni ei niihin aikoihin ilmesty vähintäänkin kelvollista murkinaa, on minulla sanaseni sanottavana. Voin aivan hyvin osallistua keittiössä ruoanlaittoon muutenkin kuin avustavissa tehtävissä. Koemaistajana olen mitä erinomaisin esimerkiksi liha- ja kalaruokien suhteen.
Entäs se henkilökuntani ruokavalio? He esittävät olevansa huolissaan siitä, että saanko tarpeeksi monipuolista ruokaa ja miltä ruokaympyräni näyttää. Mielestäni heidän ruokavalionsa sisältää lähinnä kahvia ja asioita, joita metsän olennot eivät tunnistaisi ruoaksi. En voi ymmärtää, miten purkista kylmästä kaapista otetut ruoat ovat parempia kuin itse luonnosta noukitut. Silti ihmiseni paheksuu, jos vähän maistelen jotakin lenkin aikana.
Olen myös huomannut, että ihmiseni käyttävät suuren osan ajastaan tuijottaen kädessään vilkkuvaa laatikkoa. Jos minä istuisin yhtä pitkään paikoillani ja tuijottaisin yhtä kohtaa, he veisivät minut eläinlääkärin tutkimuksiin. Tuijottaisivat edes maisemia tai keskustelisivat toisilleen, niin minäkin yritän tehdä.
Henkilökuntaani olen pienestä asti totuttanut siihen, ettei kynsiini tai hampaisiini niin vain kosketa. Näytän esimerkin, äänensävyn ja kehonkielen avulla oman kantani asiaan. Jos et ole muistanut huolehtia tästä tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, niin voi siitä seurata myöhemmin ongelmia omatoimisuuden suhteen.
Omia ihmisiä on lenkitettävä useamman kerran päivässä ja hartioillani on suuri vastuu kulloisestakin reittivalinnasta. Lähtisikö oikealle vai vasemmalle? Puolustan myös henkilökuntaani autoilta ja liian tuttavallisilta muilta koirilta. Minulle on kertynyt jo vuosien kokemus häiriötekijöiden käsittelystä.
Kotiin päästyäni minun on vielä jaksettava leikkiä henkilökunnan kanssa. He jostain syystä arvostavat kiljuvaa ankkaa tai sinistä reikäpalloa, jota sitten heidän ilokseen pyörittelen ympäri olohuonetta. Käytän näihin aikaani, koska he vaikuttavat olevan paremmalla tuulella, kun olen heitä hetken viihdyttänyt. Välillä henkilökunta myös kertoo minulle asioita, joista en ole juurikaan kiinnostunut, vaikka teräviä havaintoja olen tehnytkin. Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka paljon asioita tassujen tasolta tulee huomanneeksikaan. Silti minulle ei makseta kuuntelusta, joten hankkisivat itselleen terapeutin.
Arkeni on siis melko työlästä, joten näin vuoden alkuun muistuttaisinkin muita kanssatovereita, että valitkaa tarkkaan se oma ihmisenne. Meillä harvoin on valitusoikeutta, ainakaan niin, että tulisimme täysin ymmärretyksi. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen, mitä olemme yhdessä saavuttaneet, koska kaikilla ei tilanne ole yhtä hyvä.
Kannattaa muistaa, että ihminen ei ole poisheitettävä esine. Ihmiset ansaitsevat samalla tavalla rakkautta taustastaan riippumatta kuin muutkin elolliset. Ihmisestä on vastuussa 24 tuntia vuorokaudessa ja ympäri vuoden. Ihmisen valinta ei saa olla koiralle hetken mielijohde tai oman egon jatke, vaan se aiheuttaa työtä. Muistathan kuitenkin, että pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta. Henkilökunnasta tulee parhaimmillaan sellainen kuin heistä kouluttaa ja silloin olemme parhaita ystäviä.
Katja Kaartinen
Kirjoittaja on toimittaja, joka on koiransa suosikki-ihmisten jaetulla kärkisijalla.