Valitettavasti taas päällimmäisenä jäi mieleen messukeskuksen unisex-vessa, joka jatkuvasti hämmentää etenkin meitä miehiä. Moni harhailee edelleen toilettien ovien edessä ihmettelemässä, mihin mies voisi mennä, kun ovista tuntuu astelevan sisään ja ulos vain naisia!
Nämä perinteiset matkamessut kärsivät selvästi maailman muuttumisesta. Bisnes ja asiakkaat ovat valtaosin siirtyneet nettiin. Ulkomaiset näytteilleasettajat sentään koettivat vielä aktiivisesti esitellä kohteitaan ja matkailutarjontaansa, mutta monen kotimaan kohteen tiskillä ei saanut asiakaspalvelijaa kiinnostumaan, vaikka kuinka nojasi tiskiin.
Kotimaan tiukka taloustilanne näkyi monella osastolla. Vain muutama alue oli kunnolla satsannut näkyvyyteen. Tällaisia olivat muun muassa kaakkoinen Suomi, Kuopion seutu, Oulu ja Lapin kohteet. Uusikaupunki oli pienesti mukana yhteisosastolla muun muassa Kustavin, Taivassalon, Vehmaan, Naantalin, Kaarinan ja Ahvenanmaan kanssa.
Kotimaan matkakohteen markkinoiminen ei ole helppoa. Miten tavoittaa asiakkaat? Messujen perusteella parhaiten pärjännevät ne, jotka ovat saaneet kerättyä kaikki paikalliset toimijat saman markkinointisateenvarjon alle. Rovaniemen seudulla ja Lapilla oli yksi suurimmista osastoista ja siellä kuhisi koko ajan väkeä. Sama koski myös Pyhä-Luostoa. Tarjolla oli perinteistä, mutta myös eksoottista majoitusta ja kiinnostavaa tekemistä, vaellus- ja pyöräilyreittejä, kalastusta, melontaa ja kulttuuritapahtumia.
Miksi joku sitten tulisi lomalle tai vierailulle Vakka-Suomeen ja Uuteenkaupunkiin? Olen testaillut asiaa jo jonkin aikaa. Kun on ollut tilaisuus, olen kysellyt keskustelukumppaniltani, onko hän käynyt Uudessakaupungissa. Vastaukset ovat olleet pääosin kahdenlaisia. ”Kyllä, aivan viehättävä kesäkaupunki päivän vierailulle”. Tai sitten: ”En ole, mutta tuttu kehui sitä kivaksi kesäkaupungiksi meren rannalla. Haluaisin kyllä käydä”.
Mielikuva on siis positiivinen. Puutalot tiedetään, Kaupunginlahti ja saaristokin, mutta silti minulle on keskustelun jälkeen jäänyt tunne, että joku asia on jäänyt puuttumaan. Siis sellainen, joka olisi saanut keskustelijan innostumaan.
Vakka-Suomenkin kattavassa Varsinais-Suomen matkailustrategiassa ovat tärkeimmät asiat kohdallaan. Luonto, rannikko, saaristo, meri, paikalliskulttuuri, historia, ruoka – nämä kaikki luetellaan. Se, mikä vaikuttaa jäävän vähemmälle on näiden olemassa olevien vahvuuksien tuotteistaminen.
Menestyvään matkailubisnekseen liittyy lähes aina onnistunut elämysten tuottaminen. Elämys ei synny itsestään, vaan se ”rakennetaan” yksityiskohtia tarkasti ja määrätietoisesti hiomalla. Onnistunut matkailuelämys ei siis oikeastaan koskaan ole sattuman kauppaa. Matkamessuilla huomasi, että usein elämyksiä rakennetaan luonnon, aktiivisen tekemisen, ruokaelämysten ja erilaisten tarinoiden kautta.
Vakka-Suomen tuhatvuotinen historia on täynnä jännittäviä tapahtumia tai mielenkiintoisia ja vaikutusvaltaisia ihmisiä, joista harva nykypäivän ihminen on koskaan kuullutkaan. Onneksi Uudessakaupungissa on matkailijoille tarjolla monenlaisia historiakierroksia. Se on hienoa. Mutta historian tarjoamia aarteita voisi varmasti vielä monipuolisemminkin hyödyntää. Muistatteko esimerkiksi vuosikymmenien takaiset Orren ruokapidot?
Yksi lisävihje. Olen odottanut, että Uudenkaupungin ympäristöön saataisiin kunnolliset merkityt pyöräilyreitit. Historia tarjoaa loistavia ”tarinallisia” mahdollisuuksia eripituisten reittien linjaamiseen. Hyvät reitit infotauluineen ja netistä löytyvine historian taustatietoineen tukisivat varmasti mukavasti esimerkiksi jo olemassa olevien palveluiden elinvoimaa.
Hannu-Pekka Laiho
kirjoittaja on Sundholmasta kotoisin oleva eläkeläistoimittaja