UJK:n kaksi kertaa viikossa pidettävää kiekkokoulua käy aktiivisesti noin 30 lasta. Viime sunnuntaina koulussa oli kaveripäivä ja se houkutteli lajin pariin mukaan kymmenkunta uutta kokeilijaa.
– Pääjoukko on 2017- ja 2018-syntyneet, mutta mukana on jokunen 2016-syntynyt kuten myös 2019- ja 2020-syntyneitä. Ikä ei ole mikään rajoittava tekijä. Myös tyttöjä on mukana paljon, kertoo koulun päävalmentaja Petteri Nieminen.
Isossa joukossa taitoerot ovat melkoiset. Jotkut luistelevat jo kiekkoa kuljettaen huimaa vauhtia, kun osalla luistelutekniikkakin on vielä alkuvaiheessa.
– Meillä on kuusi valmentajaa ja sen ansiosta voimme huomioida kaikki, paljon tehdään pienissä ryhmissä ja voimme antaa välillä yksilöllistäkin opetusta. Ensikertalaisia saattaa jännittää niin paljon, että ensimmäiset kierrokset tehdään ohjaajan sylissä, mutta hymyillen kaukalosta lähdetään, se on meille ohjaajillekin mittari, että on onnistuttu.
Tunnin aikana luistellaan paljon ja tehdään erilaisia ketteryysharjoituksia. Maila on mukana ja kiekkoa kuljetetaan ja syötellään. Yleensä tunnin lopuksi pelataan jonkin aikaan. Harjoitukset ovat sellaisia, että niissä kaikki voivat olla mukana oman taitonsa puitteissa.
– Jo pitempään pelanneilla on mahdollisuus halutessaan käydä pelaamassa otteluita Rauman Lukon Kettuliigassa.
Nieminen pelasi aikoinaan jääkiekkoa, mutta sitten tuli pitkä tauko. Oman lapsen myötä hän lähti viime vuonna mukaan kiekkokouluun ja tänä vuonna sai ylennyksen koulun vastaavaksi.
Kiekkokoulua on pidetty syksystä lähtien, mutta vielä pääsee mukaan. Koulun vakiovuorot ovat keskiviikkoisin kello 18–19 ja sunnuntaisin kello 11–12. Mahdollisista muutoksista löytyy tietoa UJK:n kotisivulta.
– Seuralla on myös varusteita lainattavaksi ja varustekirppis pyörii aktiivisesti. Turvallisuuden vuoksi pakolliset varusteet ovat verkollinen kypärä, kaulasuoja ja hanskat sekä tietenkin tarvitaan luistimet ja maila.
Kunnon varusteet tekevät lajista turvallisen. Vaikka kiekkokoulussa ei saa taklata, niin tohinassa sattuu aina kaikenlaista, mutta varusteet estävät isommat loukkaantumiset, jos kaadutaan tai törmätään.
Kiekkokoululaisilla tunnin touhuaminen jäällä purkaa energiaa, kaukalon laidalla touhua katsovat vanhemmat ovat hengessä mukana ja ohjaajillakin työasiat unohtuvat ja tunnilta kaikki lähtevät iloisella mielellä.
Yksi kiekkokoulun nuorimmista kävijöistä sunnuntaina oli viisivuotias Selma Eskola.
– Mä olen katsellut jääkiekkoa telkkarista ja syksystä asti halunnut tulla kiekkokouluun. Mä olen oppinut luistelemaan paremmin ja kuljettamaan kiekkoa. Välillä mä olen kaatunut. Äsken mä kaaduin ja sattui otsaan, mutta vaan vähän kun mulla on kypärä.
Isompana Selma aikoo mennä TPS:ään pelaamaan jääkiekkoa, koska isä ja äiti tykkäävät TPS:stä.
– Mulla on jo TPS:n Jore-karhu -huivi ja Jore-karhu -pehmo. Mulla on yksi suosikkipelaaja tai ei oikeastaan oo vielä ketään suosikkipelaajaa.
Jussi Arola
