Uudessakaupungissa suurimman kannatuksen sai ns. nukkuvien puolue. Perustellusti ollaan huolissaan siitä, että toteutuuko päätöksenteossamme demokratia, koska vain alle puolet käyttää äänioikeuttaan. Suurimman vaalituloksen saaneet puolueet ovat niukasti vähemmistössä. Voidaan sanoa, että valtuustossa olevat ryhmät ovat saaneet valtansa niiltä, jotka eivät äänestä.
”Vain osallistumalla voit vaikuttaa” ja monet muut iskulauseet kaikuvat kuuroille korville. Toisaalta voisi ajatella niinkin, että hiljaisuus on myöntymisen merkki ja ollaan tyytyväisiä. Luultavasti ei kuitenkaan. Taloustutkimuksen viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta katsoo, että kunnissa ja hyvinvointialueilla tuotetut palvelut ovat toimivan arjen kannalta tärkeitä tai erittäin tärkeitä. Johtopäätöksenä tuosta voisi ajatella, että vaalien ja toimivan palvelutuotannon välillä ei nähdä yhteyttä.
Syitä laimeaan äänestysintoon on monia. Vaalitoreilla ja markettien edustoilla äänestäjiä houkuttelevat ehdokkaat saavat keskusteluavauksiinsa ohikulkijoilta nopeita vastauksia. Kysymykseen äänestämisestä vastataan: Ei kiinnosta. En tunne ketään ehdokasta. Mitkä vaalit? En ehdi. Äänestämällä ei voi vaikuttaa. En ymmärrä mitään politiikasta jne.
Alhainen äänestysprosentti ei ole pelkästään Uudenkaupungin murhe. Päätöksenteon tasojen ja yhteiskunnan poliittisen järjestelmän tuntemisessakin on tekemistä. Uutisissa ja iltapäivälehtien lööpeissä esillä olevat valtakunnan politiikan asiat tulevat keskusteluun ja vaikuttavat ihmisten mielikuviin myös kunnallisesta poliittisesta päätöksenteosta. Maan hallituksen tai eduskunnan päätösten selvittely on tuttua juttua meille kuntapoliitikoille.
Kaupungin päättäjien ja viranhaltijoiden tulisi olla helpommin tavoitettavissa. Kun toiminta ja henkilöt ovat tuttuja ja helposti tavoitettavia, kuten ne Uudenkaupungin kokoisessa kaupungissa voisivat olla, on osallistumisen ja kansalaiskeskustelun lisäämisen edellytykset helppoja.
Luottamushenkilöt, kaupunginjohtaja sekä muut viranhaltijat voisivat olla aikataulutetusti ja säännöllisesti tavattavissa. Pian avautuu kaksi uutta ja mainiota paikkaa kohdata asukkaita: remontoitu kirjasto, joka luonnostaan on informaation jakamisen paikka ja monitoimijatalo Wintteri, jota yhteisöllisyyden uuden tulemisen syntypaikaksikin mainostetaan. Näihin uusiin julkisiin tiloihin on helpompi tulla juttusille kuin esimerkiksi puolueteltoille tai virastotalolle.
Kirjastossa tai Wintterissä olevalla ”tiskillä” yksi tai useampi luottamushenkilö kerrallaan päivystäisi ja olisi kaupunkilaisten tavattavissa kerran viikossa. Puoluetunnusten käyttö tulee olla sallittua näissä tilanteissa. Suomalainen yhteiskuntajärjestys perustuu monipuoluejärjestelmään ja politiikka-allergisuutta tulisi siedätettyä tunnustamalla reilusti väriä.
Äänestysaktiivisuuteen ei päivystystunneilla ehkä ole suurta vaikutusta, mutta päätöksenteon avoimuutta ja ymmärrystä julkisista palveluista ne lisäisivät. Kokeillaanko?
Hanna Vuola
kaupunginvaltuutettu (kesk.)