Etenkin syksyllä ilmojen viiletessä koteihin hakeutuu monenlaisia eläimiä lämmön ja suojan perässä. Pienet jyrsijät ovat tutumpia vieraita maan tasalla sijaitsevissa omakoti- ja rivitalokodeissa. Hyönteisiä saapuu kotiin polttopuiden, huonekasvien tai ruokaostosten mukana.
Hedelmäkärpäset eivät jää huomaamatta. Sisätiloissa viihtyvät lajit löytävät kotoa ravintoa ja sopivan lisääntymisympäristön roskiksesta. Ahkera biojätteiden vieminen pois asunnosta hillitsee jossain määrin hedelmäkärpästen lisääntymistä. Ja viimeistään ilmojen viiletessä ei kärpäsiä enää kulkeudu suuria määriä sisään.
Huonekasvien sekä hedelmien ja vihannesten salamatkustajat eivät kaikeksi onneksi usein ole kovin pitkäikäisiä. Toki poikkeuksiakin on. Eräs tunnetuimpia tapauksia on Helsingin luonnontieteelliseen museoon kotiutunut ruskohämähäkki (Loxosceles laeta). Hämähäkkien nimiuudistuksessa laji sai sitä hyvin kuvaavan suomenkielisen nimen: museoruskokki.
Luonnonvaraisena museoruskokkia tavataan Etelä-Amerikassa, mutta museon tiloihin on päätynyt joitain yksilöitä 60–70 vuotta sitten. Oletettavasti museonäytteiden mukana salamatkustaneet yksilöt ovat löytäneet museosta itselleen kelpo kodin. Sitkeänä, jopa kuukausien paastojaksoja kestävänä laji on selvinnyt lukuisista museotilojen remonteista ja muista mullistuksista. Museoruskokin purema on ihmisellekin myrkyllinen, jopa siinä määrin että se on maassamme esiintyvistä hämähäkkilajeista myrkyllisin.
Mikroskooppista elämää kodeista löytyy käytännössä lähes jokaiselta pinnalta. Jopa oma ihomme on monen mikrobin elinympäristöä, ruoansulatuskanavamme laajasta mikrobistosta puhumattakaan.
Keittiössä mikrobit näkyvät hyvässä ja pahassa. Leivonnaisia kohotetaan hiivalla. Hapanjuuret, kombutsat ja hapatetut kasvikset ovat kaikki uniikkien mikrobikokonaisuuksien toiminnan tulosta. Toisaalta ruoan pilaantuminen on useimmiten mikrobien tekosia. Voivatpa elintarvikkeisiin päätyneet mikrobit aiheuttaa sairauksiakin, kuten salmonellaa tai listeriaa.
Kodin ulkotiloissa muiden lajien edustajat ovat tutumpia ja jopa toivottujakin – usein tosin kodin asukkaiden ehdoin. Lintujen ystävä houkuttelee pihapiiriin pikkulintuja talviruokintapaikoilla ja pöntöillä, mutta kavahtaa rottia, oravia tai variksia, jos ne hakeutuvat tarjottujen antimien ja asumusten pariin.
Samoin kasvimaalla ja koristekasvien kavereiksi hakeutuvia luonnonkasveja kitketään ahkerasti. Puutarhan kasveja mutustelevat rusakot, kauriit ja rastaat saavat myös yleensä kipakan lähdön.
Luontoa sisällä ja ulkona ei kuitenkaan voi yrityksistä huolimatta täysin hallita. Niinpä parasta olisikin, jos yrittäisimme tulla toimeen mahdollisimman hyvin puolin ja toisin.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala