Uudessakaupungissa on saatu hyviä tuloksia koulukiusaamisen ennaltaehkäisyn hyväksi tehdystä työstä. Tämän osoittaa kaupungin opetustoimen tekemät kyselyt.
– Monessa koulussa kiusaamiskokemukset ovat vähentyneet huomattavasti. Vuonna 2023 viikoittaista kiusaamista koki kouluterveyskyselyn mukaan alakoulussa 16 prosenttia ja tänä talvena 5.–7. -luokille tehdyn kyselyn mukaan luku on laskenut kymmeneen prosenttiin, Uudenkaupungin kiusaamisen vastaisen työn koordinaattori Laura Kairittu kertoo.
Hän näyttää tilastoja, kuinka kiusaamisen kokemukset vähenevät oppilaan kasvaessa vanhemmaksi, mutta taulukoista selviää myös se, että varsinainen kiusaaminen on vähentynyt. Vastaajia oli 417, joka on pariakymmentä vaille koko koulua käyvä kyseinen ikäluokka.
– Lähellä nollatulosta ei silti missään nimessä olla ja huolestuttavia ilmiöitä näkyy yhä. Luvut ovat yhä korkeampia kuin valtakunnallisesti ja tämä selviää esimerkiksi vuoden 2023 kouluterveyskyselyn tuloksista, mutta paljon hyvää on jo onnistuttu tekemään, Kairittu lisää.
Kiusaamisen taustalla saattaa valtakunnallisten tutkimusten mukaan olla usein kotioloihin liittyviä ilmiöitä, kuten rajatonta kasvatusta, perheväkivaltaa tai päihde- ja mielenterveysongelmia. Silloin koulun keinot asioihin puuttumiseen ovat rajallisia, koska koulussa hoidetaan oiretta, mutta ei alkuperäistä syytä.
Kiusaajia ja kiusattuja on Kairitun mukaan sekä hyvä- että huono-osaisten perheiden lapsissa. Osa vanhemmista suhtautuu kiusaamistapauksiin hyvin ja osa huonommin.
– Emme voi sosioekonomisen taustan perusteella ennustaa, kuinka lapsi tai lapsen huoltaja käyttäytyy kiusaamistapausten selvittelyssä. Osa vanhemmista kuulee vain oman lapsensa hädän, eikä pysty siinä hetkessä kuuntelemaan muita osapuolia. Nämä tahattomatkin ristiriitatilanteet ja voimakkaat tunteet voivat lopulta johtaa kodin ja koulun väliseen konfliktiin, Kairittu lisää.
Lisäksi kouluissa käydään keskusteluita siitä, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Aiemmin opettaja ei ole ehkä tunnistanut kiusaamista tai hän ei ole tiennyt kaikista mahdollisuuksistaan toimia tilanteessa.
Kyselyn perusteella uusikaupunkilaiskouluissa yleisin koulukiusaamisen tapa on nimittely, kiusoittelu ja naurunalaiseksi teko. Toiseksi eniten on sitä, että lapsi tai nuori jätetään ryhmän ulkopuolelle.
– Mutta myös lyömistä ja potkimista esiintyy kaikissa ikäryhmissä. Joka neljäs kyselyyn vastanneista tunnistaa nähneensä tai kokeneensa fyysistä väkivaltaa osana kiusaamista. Yksittäisiä väkivallan kokemuksia kartoittaessa kävi ilmi, että kahdeksaa prosenttia vastaajista on lyöty tai potkittu koulussa, osa on kokenut vastaavaa myös vapaa-ajallaan, Kairittu huomauttaa.
Hän lisää, että pelkkä fyysisen väkivallan uhan näkeminen aiheuttaa ahdistusta myös muille kuin varsinaiselle kohteelle.
Kaupungissa otettiin syksyllä 2023 käyttöön nettiselaimen kautta toimiva Someturva-palvelu, jonka kautta oppilas on voinut nimettömästi ilmoittaa esimerkiksi salakuvaamisesta, kuvien levittämisestä tai somessa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä.
– Tätä kautta tulevien viestien määrä on laskenut. Viemme kuitenkin yhä kuukausittain väkivaltatilanteita poliisin selvitettäväksi ja konsultoimme viranomaisia joka viikko, Kairittu toteaa.
Koulukiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit esimerkiksi silloin, jos kyseessä on pahoinpitely, laiton uhkaus, yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen tai kunnianloukkaus.
Hän muistuttaa, että sosiaalisen median käyttö ja esimerkiksi videopelien pelaaminen eivät ole pelkästään mörköjä, vaan niistä seuraa myös hyvää esimerkiksi uusien taitojen opettelussa.
– Esimerkiksi pelien ikärajat asetetaan ihan syystä. Pelit ja some on rakennettu addiktoimaan. Lapsen aivot eivät pysty käsittelemään liian nopeatempoista tai väkivaltaista sisältöä, eikä aivot pysty irtautumaan siitä keskittyäkseen muuhun, hän toteaa.
Kairittu kiertää työssään ala- ja yläkouluja sekä tarvittaessa myös lukiota. Hän kuvailee olevansa osalle lapsista ja nuorista turvallinen aikuinen ja osalle kaikkeen sekaantuva nipottaja.
– Kaiken ikäisille lapsille ja nuorille on kuitenkin tärkeää puhua empatiataitojen merkityksestä ja toisen asemaan asettautumisen tärkeydestä, Kairittu huomauttaa.
Kairittu on ollut mukana muun opetustoimen väen kanssa selkiyttämässä kiusaamisen puuttumiseen liittyviä askelmerkkejä. Yksinkertaistettuna malli on sellainen, että kaikki opettajat selvittävät oppilaiden välisiä arjen konflikteja, mutta useimmissa kouluissa on erikseen vielä pitkittyneiden konfliktien selvittämiseen valittuja työpareja.
– He ottavat tarvittaessa aikaa osapuolten kanssa ja miettivät, mitä tehdään tilanteissa, joissa konflikti toistuu. Minulle on tullut käsittelyyn muutamia pitkittyneitä tapauksia. Usein sellaisissa tilanteissa on tarve muullekin tuelle kuin sille, mitä koulussa voidaan tarjota, Kairittu lisää.
Tarvittaessa osapuolien tukemista pohditaan moniammatillisen tiimin voimin.
– Välillä tarvitaan oppilashuollon lisäksi lapsiperhepalveluita tai esimerkiksi lääkärin apua, Kairittu summaa.
Kouluihin luotu yhtenäiset pelisäännöt
– Määräaikainen erottaminen viimeisenä keinona
Koulukiusaamisen kokemukset ovat siis kyselyiden mukaan laskussa. Onko kiusaamisen vähentymiseen muita syitä kuin se, että asiasta puhutaan aiempaa enemmän?
Kaupungin opetustoimen johtaja Arja Kitola kertoo, että yhtenä syynä on kouluihin luodut yhtenäiset pelisäännöt siitä, kuinka epäasialliseen käytökseen puututaan. Tällä lukukaudella on myös perattu Kalannin koulun ja yhtenäiskoulun toimintakulttuuria, jotta Wintteriin siirtyvillä koululaisilla olisi kaikilla samat pelisäännöt.
– Opettaja huomauttaa aina oppilaalle ja ohjaa ystävälliseen käytökseen, kun hän havaitsee esimerkiksi nimittelyä, kiroilua tai toiselle naureskelua. Yhteisillä pelisäännöillä varmistamme myös, että samanlaisesta rikkomuksesta seuraa samanlainen rangaistus ja toimenpide kaikissa kouluissa, Kitola korostaa.
Ensin oppilaan kanssa käydään kasvatuskeskustelu, jos epäasiallinen käyttäytyminen jatkuu, siitä seuraa oppilaalle jälki-istuntoa, kirjallinen varoitus ja tarvittaessa jopa koulusta erottaminen.
– Olemme tehneet myös huoltajille selväksi, kuinka tosissamme näiden asioiden kanssa olemme. Jos oppilas jatkaa epäasiallista ja järjestyssääntöjen vastaista käytöstä, kutsumme hänen huoltajansa keskusteluun, jossa puhutaan esimerkiksi oppilaan määräaikaisen erottamisen mahdollisuudesta. Tämä on vain yksi keino ja niistä rankin, Kitola toteaa.
Hän toivoo, että erottamisen uhalla on suurin ennaltaehkäisevä vaikutus. Kitola korostaa, että he eivät haluaisi erottaa yhtäkään oppilasta koulusta, mutta keinoa tarvitaan, jos oppilaan käytös ei muuten muutu.
– Myös opetus- ja kasvatuslautakunta tukee yksimielisesti työtämme. Toivomme, että oppilas ja myös huoltajat tajuavat, että jos keskustelu on edennyt tähän pisteeseen, olisi silloin viimeinen hetki ymmärtää tilanteen vakavuus, muuten erottaminen viedään lautakuntaan, hän lisää.
Kitola lisää, että toistaiseksi on tuntunut siltä, että viesti on ymmärretty ja keskustelut ovat olleet myös huoltajille vakavia tilanteita.
Opettajille on myös teroitettu muun muassa sitä, että yksikään aikuinen ei saa sulkea silmiään ja korviaan, jos epäasiallista käytöstä havaitaan.
– Tämä ei valitettavasti ole ollut kaikille opettajille aivan selvä asia. Olemme siis koostaneet rehtoreille ja opettajille ohjeistusta ja tsekkauslistoja, Kitola kertoo.
Kitola korostaa, että kiusaamiseen ja epäasialliseen käyttäytymiseen puuttuminen on niin monitahoinen ja vaikea asia, että ohjeet on oltava kaikille selvät ja yhtenäiset.
– Yhtenäisiä toimintaohjeita meillä ei ole aiemmin ollut. Nyt jokainen tekee vahvasti oman roolinsa, jotta saamme tämän kiusaamisen nollatoleranssin toimintakulttuurin jalkautettua arkeen, ettei se jää pelkäksi puheeksi, hän huomauttaa.
Muutama huoltaja on ottanut Kitolaan yhteyttä ja pyytänyt, että koulun henkilökunta puuttuisi vapaa-ajalla tapahtuneisiin asioihin, kuten koulumatkakiusaamiseen.
– Koulun henkilöstön toimivalta ei kuitenkaan ulotu kouluajan ulkopuolelle ja tätä on joidenkin huoltajien vaikea ymmärtää. Koulumatkalla tapahtuneista tilanteista ilmoitamme osallisten koteihin ja tarvittaessa viranomaisille, mutta koulumatkalla tapahtuneisiin tilanteisiin emme voi soveltaa koulun kurinpitotoimia, Kitola toteaa.
Jos lapsi kertoo koulussa sattuneesta kiusaamisesta, kuten toistuvasta haukkumisesta, uhkailusta tai porukan ulkopuolelle jättämisestä, on huoltajan tehtävä ottaa yhteyttä lapsen omaan opettajaan.
– Tarvitsemme tiedon, jotta voimme puuttua tilanteisiin koulussa. Selvitämme, onko tilanne jo jossain käsitelty ja, mitä tapahtuneen taustalla on. Käymme läpi eri osapuolten näkemykset tapahtuneesta ja kertaamme pelisääntöjä, Kitola lisää.
Viime kädessä vastuu käyttäytymisestä on oppilaalla ja hänen huoltajillaan. Malli käyttäytymiseen tulee kotoa.
– Tätä varten korostamme joka tilanteessa kodin ja koulun välistä yhteistyötä, Kitola summaa.
