Tilaisuus oli jatkoa kapitulin helmikuussa 2024 tekemän seurakuntien pakkoliitosaloitteen valmistelulle. Keväällä seurakunnat vastineissaan aivan selkeästi ilmoittivat vastustavansa liitoksia. Tuomiokapituli tulkitsi niiden vastustavan ainoastaan aikataulua ja toivovan kuulemisia sekä keskustelua. Niiden perusteella sitten näitä kuulemisia ja keskusteluja on käyty kaikissa seurakunnissa erikseen työtekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa.
Aidon keskustelun, mielipiteiden kuuntelemisen ja vuorovaikutuksen toivossa tilaisuuteen valmistauduin. Valitettavasti keskusteluille oli varattu todella lyhyt aika ja johdattelupuheenvuorot koskivat ainoastaan, millaisin mallein liitoksia on toteutettu sekä miksi ne nyt heti pitäisi toteuttaa. Muualla toteutetut liitosmallit eivät vaan suoraan sovellu joka paikkaan, paikallisia erityispiirteitä ei keskusteluissa huomioitu. Vaan tilaisuuden tarkoitus oli keväällä alkaneen pakkoliitosaloitteen toteuttaminen, välittämättä seurakuntalaisten mielipiteistä.
Vielä kun lisätään mukaan kuulemistilaisuuspaikan onneton akustiikka, niin tilaisuuden anniksi jäi se, että edellisissä palautteissa toivottu kuuleminen ja keskustelu on suoritettu.
Edelleen tässä prosessissa on täysin unohdettu mistä seurakunta muodostuu.
Seurakuntaa ei ole ilman aktiivisia seurakuntalaisia ja demokraattisesti valittu kirkkovaltuusto on se elin, joka seurakunnassa toteuttaa ylintä päätösvaltaa. Olisin luullut, että ainakin kirkossa tuo edellä mainittu toimii, eikä ylhäältä tule pakolla ohjeet ja määräykset mihin seurakuntaan kuulut. Omasta mielestäni koko seurakunnan olemassaolon ydin tulee hyvin esille Seinäjoen seurakunnan mainoslauseessa ”Kotikirkko kannattaa”. Tuo olennainen menetetään näillä pakkoliitoksilla.
Ymmärrän hyvinkin sen, että aika tulee muuttamaan seurakuntarakenteita. Niiden vaikutuksia sekä mahdollisuuksia pitäisi rauhassa yhdessä seurakuntien ja seurakuntalaisten kanssa miettiä eikä ylhäältä määrätä. Mielestäni ROVA-30 ajatuksena ja aikataulullisesti olisi siihen sopiva. Mutta senkin toteutuksessa, kuin myös tämän Vakka-Suomen seurakuntien liitoshankkeessa, on sellainen erikoinen piirre, että jotkut seurakunnat voivat vain ilmoituksella jäädä jo keskusteluvaiheessa ulkopuolelle. Miten se on mahdollista?
Tulin valituksi liitosta valmistelevaan ohjausryhmään Uudenkaupungin seurakunnan edustajana. Hieman jäin miettimään, miten puolustan oman seurakunnan etuja, kun yksittäisen seurakunnan pitäisi pelastaa tuomiokapitulin ohjeiden mukaan koko kirkon tulevaisuus.
Oma ajatukseni on, että tämä pakkoliitosajatus tässä vaiheessa pitäisi keskeyttää ja miettiä seurakuntarakenteet, vaikka vuoden 2030 jälkeen, kun ROVA-30 tulokset ovat nähtävillä.
Olli Laivo
Ugin srk valtuuston varapj