Kunnallisvaalit ovat kansalaisille ehkä kaikkein tärkeimmät. Niiden tulosten perusteella päätetään toivon mukaan kaikkien asukkaiden hyvinvointiin kuuluvista asioista. Tasa-arvoa pidetään demokratian kulmakivenä. Miten hyvin se toteutuu? Kaupunkimme asukkaista kolmasosa on yli 65-vuotiaita. Seuraamme kiinnostuneina, miten ponnekkaasti puolueet ovat huomioineet tasa-arvoasian ja ovatko hankkineet merkittävän määrän ehdokkaita tästä väestöryhmästä.
Mielenkiinto kohdistuu myös nykyisiin valtuutettuihin, jotka eivät asetu uudestaan ehdolle. Eikö homma kiinnostanutkaan? Ovatko kaupungin asiat niin hankalia, ettei niistä saa kunnolla selvää?
Todennäköisesti vanhusten osuus on pieni ja niin tietenkin vaalituloksessakin. Jos sattuu, että valtuustoon tulee ikäihmisiä edustava kansalainen, niin mitkä ovat hänen toimintamahdollisuutensa? Heidän tulee vanhuksia koskevissa asioissa saada puolueryhmänsä hyväksyntä, joka usein olisi työikäisistä muodostavan enemmistön tavoitteiden vastainen. Tehtävä on hankala, sillä yleisesti kaupungissamme suhtaudutaan vanhuksiin enemmän tai vähemmän kielteisesti.
Ehkä puolueilla on vaikeaa saada ikäihmisiä edustavia ehdokkaita. Voiko olla niin, että he ovat rationaalisesti ajattelevia järki-ihmisiä, jotka voivat pienen mietinnän jälkeen todeta, että tyhjän saa pyytämättäkin. Siksi he eivät suostu ehdokkaiksi vaaleihin vaikka pyydettäisiinkin.
Mikä sitten olisi vanhusten toivomuslista uudelle valtuustolle?
Ensinnäkin Sakunkulmasekoilu tulisi saada tämän vuoden aikana vanhuksia tyydyttävään lopulliseen ratkaisuun.
Ukikyyti pitäisi ottaa uudestaan käyttöön. Sehän ei ole pelkästään vanhusten käyttöön vaan kaikille asukkaille, joilla ei ole varaa oman auton käyttöön tai terveydellisistä syistä ajo-oikeutta.
Kaupungin tulisi ottaa hoidettavakseen vanhusten kotien kohdalla olevien katujen kesä- ja talvikunnossapito.
Varmaan kaikki kaupunkilaiset toivovat, että kaupunkiamme hoidetaan taitavasti. Ettei asetettaisi tavoitteita, joilla ei ole mitään perusteita ja ettei niiden takia tehtäisi lyhytnäköisiä ratkaisuja. Hallintokoneiston tulee kaikin tavoin huolehtia kaupunkimme yleisestä arvostamisesta niin, että useiden asukkaiden tärkein omaisuus – asunnot ja omakotitalot – vähintään säilyttävät arvonsa. Ei saa olla niin, että vanhukset joutuvat myymään vanhuuden varaksi säästämänsä omaisuuden pilkkahintaan saadakseen edes jonkinlaista hoivaa viimeiseksi päivikseen.
Ai niin. Samaan aikaan ovat aluevaalit. Niissä samat arveluttavat seikat kuin kunnallisvaaleissa korostuvat laajasti. Hallintobyrokratia on sitä luokkaa, että valtuutetuilla ei voi olla mitään kunnollista käsitystä kokonaisasioista. Vanhusväestö kokee olevansa kitkana koneiston rattaissa. Joka tapauksessa alkavana vaalikautena moni Suomea koko elämänsä rakentanut vanhus joutuu elämään viimeiset elinvuotensa epäinhimillisissä olosuhteissa ja pääsee taivaan lepoon.
Sanotaan, että pelätään pahinta mutta toivotaan parasta. Joka tapauksessa on tärkeää noudattaa kansalaisvelvoitetta joten menkäämme äänestämään.
Seppo Sjöblom
Uusikaupunki