– Olin kiinnostunut kaikesta, mistä lähtee ääntä. Ensimmäiset soittimeni rakensin itse muun muassa kurkkupurkeista. Nuoresta asti oli myös kiinnostus erilaisiin teknisiin laitteisiin, hän muistelee.
Pitkän uran aikana vastaan on tullut suuria muutoksia työnkuvaan ja laitteistoon. Ammattinimike on nykyään ääniteknikko.
– Ala menee jatkuvasti eteenpäin. Uusimpia muutoksia on monenlainen langattomuus: asioita voidaan hoidella puhelimen tai tabletin kautta. Langattomia mikkejä oli joskus kolme, mutta nyt niitä on 24, ja ne kaikki toimivat, Jalonen korostaa.
Digitaalisuuden myötä erilaiset älytoiminnot ovat osa laitteistoa. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, mutta edelleen vaaditaan joku, joka määrittelee nuo toiminnot. Jalosen työ on tiivistä yhteistyötä valoteknikko Lasse Onnisen kanssa. Työnantajana on Uudenkaupungin kulttuuritoimi.
– Olen aikaisemmin tehnyt töitä myös teatteripuolella, mutta käytännössä minun ja Lassen työaika menee nykyään Crusellin eri tapahtumiin.
Cruselli on Jaloselle läpeensä tuttu.
– Kun talo rakennettiin vuonna 1989, oli meitä pieni porukka, joka sai koulutuksen talon tekniikkaan. Sain erilaisia keikkoja jo ennen vakituista kiinnitystä. Silloinen tekniikka on kyllä kokonaan muuttunut.
Käytännön työtä Jalonen kuvailee näin:
– Jos tulee vaikka vieraileva musiikkiesitys, kaikki soittimet mikitetään, ja miksauspöydällä miksaan äänet niin, että bändi kuulee oman soittonsa, ja yleisö kuulee bändin. Äänitasapaino saavutetaan kulkemalla salissa eri paikoissa, tai kiireessä rutiinilla. Pöydällä äänet käsitellään. Äänen käsittely tarkoittaa esimerkiksi efektilaitteiden ja äänen korjaimien käyttöä.
– Koen onnistuvani silloin, kun bändi sanoo, että ”oli hyvät kelit lavalla”, Jalonen toteaa.
Moniin esityksiin kuuluu kiire ja usein vain nopea soundcheck. Silloin Jalonen valmistautuu tekemällä mahdollisimman paljon etukäteen.
Ääniteknikko saa halutessaan Crusellin salin kuulostamaan hyvin suurelta tai pieneltä. Työnkuva vaihtelee.
Esimerkiksi Crusell-viikolla konsertteja on lasten-, jazz-, nyky-, ja klassisesta musiikista. Kaikki vaativat erilaista toimintaa, ja usein työtä on useammassa kohteessa.
– Musatyylistä riippuen joidenkin bändien tyyli houkuttaa tekemään luovempia ratkaisuja. Isoja juttuja, kuten koulumusikaalia, harjoitellaan useaan otteeseen. Äänitehosteita Jalonen on kerännyt vuosien saatossa tuhansia erilaisia.
– Kun on ollut aikaa, olen kulkenut muun muassa vankkureiden perässä ja äänittänyt sitä.
Nykyään netistä löytyy monia tehostekirjastoja. Työhönsä ja talon resursseihin Jalonen on tyytyväinen.
– Tämä on tavallaan pieni paikka, mutta täällä on todella hienoja mahdollisuuksia. Olen kiitollinen esimiehilleni – he ovat ylläpitäneet tätä taloa; täällä on hyvä tehdä töitä. Täällä on sellainen Pelle Peloton -meininki. Tehdään luovia ratkaisuja, keikoilla joskus nopeastikin. Olen saanut työskennellä yhdessä monien lahjakkuuksien ja nimekkäiden vierailijoiden kanssa, hän tiivistää.
Kulkeeko ääniteknikon maailma ääni edellä?
– Aika paljon koen, ajattelen, ja seuraan asioita sillä korvalla, Jalonen myöntää.
Hän on toiminut myös muusikkona useissa kokoonpanoissa, kuten Miesprojekti-bändissä 90-luvulla ja puolisonsa Leena Kallosen säestäjänä. Uutena on kosketinsoittajan homma Nowaltz-bändissä. Hän tekee biisejä itsekin. Ammatin varjopuolia on tinnitus.
– Vapaa-aikana hakeudun usein rauhallisempaan ympäristöön. Kuuntelen kyllä aika paljon musiikkia, olen kaikkiruokainen. Eniten omaa korvaa miellyttävät vinyylilevyt. Jos haluan nauttia, kuuntelen levyn alusta loppuun, käyn kääntämässä välillä.
Sanna Halme
