Korona-ajalla pitkä varjo

0

Suomen hallitus julisti 16. maaliskuuta 2020 poikkeusolot. COVID-19-pandemia oli alkanut vuoden 2019 lopussa Kiinan Wuhanissa. Sen jälkeen SARS-CoV-2-virus oli levinnyt nopeasti rajoitusyrityksistä huolimatta. Tutkijoiden mukaan Itävalta, Espanja ja Italia olivat merkittävimmät lähteet, joista koronavirus levisi Suomeen.

Tässä tilanteessa hallituksen oli pakko reagoida. Koronakeväänä otettiin käyttöön eristykset ja kokoontumisrajoitukset. Uudenmaan ja muun Suomen raja suljettiin. Teatterit ja monet muut kulttuurilaitokset jouduttiin sulkemaan lähes puoleksi vuodeksi. Kun ne avattiin, yleisömäärää rajoitettiin tiukasti. Poikkeustila aiheutti kulttuurialalla ja palvelualalla taloudellisen romahduksen, sekä työttömyyttä.

Ikääntyneiden hoivakodeissa rajoitettiin vierailuja. Jälkikäteen Valvira totesi, että monessa yksikössä käyttöön otettiin myös lakiin perustamattomia käytäntöjä. Hoivakodit rajoittivat esimerkiksi asiakkaiden liikkumista omasta huoneestaan.

Tilanne aiheutti ikäihmisissä ahdistusta ja pelkoa.

Kovia rajoituksia otettiin käyttöön myös kouluissa ja oppilaitoksissa. Lapset ja nuoret siirtyivät etäopetukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nykyinen pääjohtaja Mika Salminen oli koronan alkaessa THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja. Tänä keväänä hän on arvioinut, että osa koronatoimista meni liian pitkälle. Sosiaalisia kontakteja rajoitettiin liikaa.

Koululaisten psyykkinen oireilu ja yksinäisyys lisääntyivät, ja oppiminen vaikeutui. Myös opiskelijoiden psyykkiset oireilut lisääntyivät.

Korona-ajan jälkiseuraamuksia hoidetaan yhä.

Jälkikäteen on helppo kritisoida, että Suomessa ylireagoitiin pandemiaan.

Vaikka ratkaisut olisivat olleet lievempiä, todennäköisesti nekin olisivat aiheuttaneet arvostelua. Kriisitilanteesta tuskin voi koskaan selvitä täysin ilman arpia.

Teija Uitto