Periaatteessa kansanvalta siis toimii, kun esimerkiksi uusikaupunkilaiset saavat valita kaupunginvaltuustoon 37 henkilöä, jotka päättävät meidän puolestamme tärkeistä – ja tietenkin myös vähemmän tärkeistä – asioista. Varsinais-Suomen hyvinvointialueen Varhan aluevaltuustossakin uusikaupunkilaisten edustajien ääni voi kuulua ja vaikuttaa, mikäli tietoa, taitoa ja yhteistyökykyä löytyy riittävästi.
Näitten vaalien edellä on monella taholla oltu kuitenkin huolestuneita kansanvallan toteutumisesta. Murheita on monta. Yksi on se, että ehdokkaita vaaleihin on ollut monin paikoin vaikea saada. Nykyisistä valtuutetuista moni jättää tehtävänsä ja uusia ehdokkaita ei näytä oikein löytyvän. Uudessakaupungissakin nykyisistä valtuutetuista paikkansa jättää peräti 13 ja ainakaan kaikilla puolueilla ei ole ollut parasta mahdollista menestystä ehdokkaiden etsimisessä ja löytämisessä.
Uudessakaupungissa intoa päättäjäksi pyrkimiseen saattaa vähentää sekin, että seuraavina neljänä vuotena edessä on vaikeita asioita. Yhtenä syynä on nähty myös sosiaalisen median paine ja pelko. Sosiaalinen media on armoton. Moni yllättyy, kuinka kovaa jo paikallistasolla lyödään, Timo Soini pohti Helsingin Sanomissa muutama päivä sitten.
Yleinen huoli on ollut se, miksei paikallisten asioiden hoitaminen enää kiinnosta aiempien aikojen tapaan. Tuoreen Sitran tulevaisuusbarometrinkin tulokset ovat kansanvallan kannalta huolestuttavia. Vain 15 prosenttia kansalaisista arvioi voivansa vaikuttaa edes oman asuinkuntansa tulevaisuuteen.
Tähän liittyy se isompi huoli siitä, että paikallisten asioiden – samalla myös jokaisen omien asioiden – tila ei näytä kiinnostavan edes sen verran, että käytäisiin kerran neljässä vuodessa äänestämässä. Uudessakaupungissa äänensä kävi viime kunnallisvaaleissa antamassa alle puolet niistä, joilla olisi ollut siihen oikeus.
Nämä kaikki ovat kieltämättä huolestuttavia tietoja ja lukuja kansanvallan kannalta. Syitä tilanteeseen on mietitty ja etsitty monella taholla. Siihen liittyi tuo Timo Soininkin pohdiskelu. Samassa Helsingin Sanomien juttukokonaisuudessa (HS 9.3.) oli myös yksi yllättävä näkökulma. Sen esitti toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström. Tutkimuksista tiedetään hänen mukaansa, että paikallisjournalismin katoaminen vähentää poliittista aktiivisuutta.
Tuoreen tutkimuksen mukaan lehtien paikallispolitiikkaa käsittelevä sisältö on vähentynyt keskimäärin yli kolmanneksen vuosikymmenessä eli vuosina 2013–2023. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan paikallisia asioita käsittelevät toimituksen kirjoittamat mielipidetekstit vähenivät samassa ajassa olemattomiin, tutkimuksen kohteena olleissa lehdissä jopa 90 prosenttia.
Onneksi Uudenkaupungin Sanomissa tilanne ei ole läheskään tällainen, vaan pääkirjoituksissa ja kolumneissakin käsitellään myös paikallisia asioita.
Saman tutkimuksen mukaan kriittinen ja kärjekäskään paikallisjournalismi ei vähennä poliittista aktiivisuutta, vaan lisää sitä. Se olisi paras tapa houkutella ihmisiä politiikkaan, Elina Grundström kirjoittaa. Niinpä. Kyllä on sanottava, että Leena Huittisen teräviä, välillä varsin kriittisiäkin kirjoituksia kaipaa. Ne lisäsivät varmasti kiinnostusta paikalliseen päätöksentekoon, rohkaisivat muitakin ottamaan kantaa ja innostivat epäilemättä äänestämäänkin.
Mikä on sitten vastaus otsikon kysymykseen? Kyllä kansanvalta jonkin sortin kriisissä on, jos paikallinen päätöksenteko ei kiinnosta edes sen vertaa, että kävisi antamassa äänensä kerran neljässä vuodessa tai lähtisi itse ehdokkaaksi. Tässä tilanteessa on kuitenkin tärkeä muistaa, että ehdokkaiden kohdalla tärkeintä on sittenkin laatu, ei määrä. Ja se, että vaalit ovat vasta tulossa, jokaisella on vielä mahdollisuus käyttää sitä ääntään.
Sekin on hyvä muistaa, että kreikan kielen sanan kriisi alkuperäinen tarkoitus on kuvata käännekohtaa, jossa tulevaisuuden suunta määräytyy paremmaksi tai huonommaksi toimiemme mukaan. Kansanvallan kriisikin voi siten kääntyä kaikkien voitoksi.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus