Siitepölylle herkimmät allergikot voivat jo oirehtia, sillä pähkinäpensas aloitti kukintansa suojaisissa paikoissa jo tammikuussa. Tavallisesti sen kukinta käynnistyy vasta maalis-huhtikuussa. Myös leppien kukinta on käynnistynyt etelärannikolla. Sopivan aurinkoisten ja tuulisten kelien seurauksena siitepöly voi liikkua pitkiä matkoja. Molemmat kasvit ovat kukassa Manner-Euroopassa, josta siitepölyä kulkeutuu tuulten mukana Suomeenkin.
Pähkinäpensaan ja leppien lisäksi eteläisen Suomen luonnossa retkeilijä voi lauhan sään jatkuessa törmätä lähiviikkoina useampiin aikaisiin kukkijoihin, kuten näsiään tai leskenlehteen. Hyönteispölytteisinä nämä kasvit eivät kuitenkaan levitä siitepölyään ilmaan niin paljoa, että se aiheuttaisi laajemmin oireilua.
Siitepöly koostuu kasvien suvullisen lisääntymisen koiraspuolisista sukusoluista. Jokaisessa hiukkasessa on hedelmöittymiseen tarvittavan sukusolun lisäksi rakenteita, jotka helpottavat sen liikkumista ja toimintaa. Tuulipölytteisten kuusen ja männyn siitepölyhiukkasessa on kaksi ilmarakkulaa, hyönteisiltä kyydin liftaavat pajut puolestaan tuottavat siitepölyhiukkasiin verkkomaisen pinnan.
Kasvit eivät tuota siitepölyä tasaisia määriä, vaan sekä määrä että kukinnan ajankohta vaihtelevat luonnon olosuhteiden mukaan. Useat lajit kasvattavat kukkanuppujen aiheet edellisen vuoden kasvukauden aikana. Runsasta kukintavuotta seuraa yleensä rauhallisempi vuosi, sillä kasveilla ei ole resursseja kukkia ylenpalttisesti useampaa vuotta peräkkäin.
Kukinnan ajankohta määräytyy kasvin perimän sekä olosuhteiden mukaan. Niinpä lauhat kelit innostavat kukkimaan vahvimmin sellaisia kasveja, joiden perimässä on enemmän joustoa kukinta-ajankohdan suhteen. Toisten kasviyksilöiden sisäinen kello on tiukempi. Jopa siinä määrin, että ne eivät välttämättä pysty hyödyntämään muuttuvia olosuhteita edukseen.
Tuulipölytteiset kasvit tuottavat siitepölyä huimat määrät ilmoille, jotta edes pieni osa siitä päätyy perille naaraspuoliseen kukkaan. Siitepölyn allergisoiva osa on sen kuorikerroksessa olevat valkuaisaineet. Limakalvoille joutuvat valkuaisaineet herättävät elimistön immuunipuolustuksen toimintaan ylikierroksilla.
Siitepölylle herkkiä meistä suomalaisista on noin viidesosa. Siis jopa miljoona. Ihmisten lisäksi myös koirilla on todettu esiintyvän siitepölyallergiaa. Löytyykö luonnosta siis villieläimiä, jotka kärsivät siitepölystä? Kenties. Toisaalta allergioiden yleistyminen yhdistetään luontoaltistuksen vähenemiseen, joten kovin yleistä ei siitepölyoireilu luonnonvaraisten eläinten keskuudessa todennäköisesti ole.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala