Tässä välissä astui voimaan ilmastolaki, joka sisälsi kunnille sitovan velvoitteen laatia ilmasto-ohjelma. Meillä ohjelmaa valmisteltiin Ukipolis Oy:n toimesta yhdessä Laitilan kanssa Ympäristöministeriön 45 000 euron avustuksen voimin.
Laitilassa valtuusto hyväksyi erittäin laadukkaan ja hyvin valmistellun ilmasto-ohjelman (Huom. ei ympäristöohjelmaa, vaikka Sirppujoki heilläkin on). Meillä taas ei tyydytty aloitteessa ja laissa tarkoitettuun ilmasto-ohjelman laatimiseen vaan mukaan ympättiin niin ympäristö kuin kaikki lähivedet ja niitten suojelu.
Kun yritin kysellä, miksi meillä asia laajeni koskemaan kaikkea maan ja taivaan välillä niin arkkitehdin vastaus oli, että ”heistä vaan tuntui hyvältä koplata Sirppujoki ja vesistötkin mukaan ohjelmaan.” Itse koen ilmastokriisin luontokatoineen olevan sen luokan uhka, että se olisi tarvinnut täysin oman ohjelmansa.
Mikä tässä on ongelma? Ensinnäkin se, että valtuuston antama toimeksianto oli laatia kaupungille ilmasto-ohjelma – ei siis ympäristö- eikä vesiensuojeluohjelmaa. Toisena se, ettei mikään luottamuselin ole päättänyt laajentaa asiaa koskemaan muuta kuin ilmastoa – eli se on virkamiehiltä ihan oma päähänpisto. Sitten on vielä se murheellinen tosiasia, että valtuustolle voi näköjään esittää melkein mitä tahansa ilman, että valtuutetut kysyvät tai kyseenalaistavat ehdotusta.
Meille olisi voitu tuoda vaikka mitä erilaisia ilmasto- ja ympäristöohjelmaversioita – ja mikä tahansa niistä olisi kelvannut valtuustolle. Onko valtuustossa kyse henkisestä laiskuudesta vai kollektiivisesta dementiasta? Entä virkamiesjohto – voiko se olla vähät välittämättä valtuuston päätöksestä ja muuttaa ohjelmaa ilman mitään virkavastuuta ja pidäkkeitä?
Valtuustossa lisäkseni vain Heli-Päivikki Laurén kysyi ohjelmasta. Itse en saanut vastausta edellä oleviin kysymyksiini. Luojan kiitos – kesäkuussa aloittaa uusi valtuusto. Jospa se olisi nykyistä valtuustoa skarpimpi ja ajattelisi omilla aivoillaan?
Tarmo Kangas
kaup. valt. (kok.)