Vappu on työväen ja opiskelijoiden juhlaa. Molemmat ovat kevätjuhlansa ansainneet. Kunhan vain maltti on valttia tässäkin. Enemmän yhteistä riemua siitä, että on kevät ja kesäkin pian koittaa kuin jotain örveltämistä.
Entisenä turkulaisena muistan vappuriehat sieltä. Vappumarssit ja opiskelijoiden kokoontumiset. 1960- ja 1970-luvulla elettiin suurten ideologioiden aikakautta. Kadut täyttyivät marssijoista punaisine lippuineen.
Uskottiin siihen, että tämä vie autuuteen ja onneen. Ainahan meillä ihmisillä on ollut tapana uskoa omiin ideologioihimme, mihin milloinkin. Kuvitellen, että juuri tällä me ihmiset ratkaisemme maailman ongelmat. Kuitenkin lopulta todeten, että ihminen ei siihen kykene. Usein yrityksen ja erehdyksen kautta.
Nyt nämä marssit ovat hiipuneet ja nuoret eivät enää tällaisiin lähde. Ilahduttavaa, että nuoret hakevat vastauksia muualta kuin poliittisista ideologioista. Hengellisyys ja uskonnollisuus on lisääntynyt. Löytyykö sieltä vastauksia ja usein löytyy. Maailman riehat voivatkin tuntua turhilta ja tarpeettomilta.
Poliittisesti vapusta on muodostunut kaikkien puolueiden yhteinen. Jokaisella on omat tilaisuutensa ja puheita kuullaan jos toinenkin. Mitä niissä sanotaan ja luvataan on eri asia. Vaaliväsymys on ymmärrettävää ja puheita lienee jo kuultu tarpeeksi yhdeksi kerraksi. Kuulijoidenkin osalta.
Puheiden sijasta kuunnellaan mieluimmin mukavia kevätlauluja kuoroesityksenä. Ja se vain sopii luonnon taas herätessä. Turussa Vartiovuoren ruotsinkielisten opiskelijoiden vappua tulevat kuuntelemaan monet suomenkielisetkin. Perinteiset kevätlaulut kuten ”Sköna maj” ja ”Hej dunkom” siivittävät nekin kevään juhlaan. Jos sää sallii, vappupiknikillekin on aina sijansa. Meidän omat lauluveikkommekin tervehdyksensä tuovat.
Opiskelijat kohtaavat hekin monia haasteita nykyisinä aikoina. Ei vähiten taloudellisten leikkausten takia. Elämän parasta aikaa, mutta samalla myös sinnittelyä omasta toimeentulosta. Valmistuakin pitäisi ja töihinkin päästä. Olletikin kun työttömyys nykyisin vain kasvaa. Eivätkä päättäjämme ymmärrä mikä merkitys on pätkätyölläkin, suojaosan poistaminen yksi esimerkki.
Mutta jos edes vappuna iloitaan ja riemuitaan, niin ehtii sitä sitten murehtimaan. Samaa kai itsekin joskus ajatteli kun valkolakkia Turussa taidemuseon mäellä päähänsä painoi ja joukon mukana suuntasi Liljaa lakittamaan. Mutta pitkään ei juhlittu, vapunpäivä kun oli hyvä päivä lähteä vaikka luontoretkelle ja sitä se on nytkin. Jos ilmat suovat, ensimmäinen käkikin voi kukahtaa ja pääskysetkin jo lentelevät.
Monenlaisia vappuja olen itsekin kokenut. Eniten on jäänyt mieleeni se kuinka viikko äitini poismenon jälkeen olin yksin hiljaisuudessa kesämökilläni. Kun vapunpäivän aamuna heräsin maa oli valkoinen lumesta. Tässä yhdistyivät hiljaisuus, kaipuu ja luonto. Vappuhulinat ihan jossain muualla.
Keväinen linnunlaulu luonnon helmassa antaa enemmän rauhaa ja mielenvirkistystä kuin ihmisen itsensä luomat melut ja hälyt. Sekä sekalainen toisiinsa sekoittuva äänten sekamelska. Ihminen kaipaa hiljaisuutta kaiken keskellä. Sekä mahdollisuutta selkeyttää ja lepuuttaa omia ajatuksiaan. Mikä tässä kaikessa on loppujen lopuksi tärkeintä?
Kevät on hienoa aikaa ja jokainen saa viettää ja juhlia sitä omalla tavallaan. Talvikausi on meillä pitkä ja pimeä. Kun lopulta sen valta murenee, on juhlan ja riemun aika. Sekä myös kiitollisuuden kaikesta siitä, mitä olemme saaneet, keväiseen luontoommekin. Velvollisuutemme on myös sitä hoitaa ja vaalia parhaan kykymme mukaan.
Rauno Laine
kirjoittaja miettii
maailmanmenoa Jalavatiellä ja Rohijärvellä