Nimilaji rentukkaa kutsutaan kasvupaikan perusteella myös rantarentukaksi. Lapissa ja Kainuussa tavataan pienikokoisempaa vedessä kasvavaa purorentukkaa, joka on luokiteltu omaksi alalajikseen. Se saattaa jopa kukkia veden alla.
Etelä-Suomessa rentukka kukkii usein huhtikuun loppupuolella. Pohjois-Suomen rentukat kukkivat kesäkuussa, tunturipurojen viileissä kasvuympäristöissä kukkivia kasveja voi tavata vielä heinäkuun alussa.
Rentukka kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla. Sen levinneisyysalue kattaa suurimman osan Eurooppaa aivan eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Lisäksi sitä tavataan läpi Keski-Aasian. Pohjois-Amerikassa rentukka kasvaa Yhdysvaltojen koillisosista Kanadan keskiosiin ulottuvalla alueella.
Lajina rentukka on varsin muunteleva ja monimuotoinen kasvupaikan mukaan. Eri yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja lehtien koon ja muodon osalta. Suomen kaksi tunnettua alalajia eroavat hieman paitsi ulkonäöltään myös lisääntymiseltään.
Rentukan keltaiset kukat houkuttelevat pölyttäjikseen hyönteisiä. Yleisimpinä pölyttäjinä pidetään kukkakärpäsiä, mutta myös monet muut hyönteiset vierailevat kukissa meden ja siitepölyn houkuttelemina. On hieman epäselvää, kuinka kokonaan veden alla kukkivat purorentukan kukat pölyttyvät, mutta kenties veden virtaukset toimivat niiden pölyttäjinä.
Rantarentukan siemenessä on huokoinen kelluttava rakenne, jonka avulla siemenet leviävät veden liikkeiden mukana uusille sopiville kasvupaikoille. Vedessä kasvavan purorentukan siemenistä kelluke puuttuu lähes kokonaan ja siemenet uppoavat herkemmin pohjaan. Koska purorentukka kasvaa virtaavissa vesissä, pääsevät siemenet tarpeeksi kauas emokasvistaan vähemmälläkin kellumisella.
Hauenkukka, lahnankukka tai sammakonkukka. Rentukan paikalliset nimet liittyvät kukinta-ajan kanssa päällekkäin osuvien eläinten kutuaikoihin. Lapissa rentukan kutsumanimi lohenkukka viittaa vaelluslohien puroihin ja jokiin nousemiseen. Joissain paikoissa rentukkaa on kutsuttu myös vilukukaksi aikaisen kukinta-ajan takia tai likakukaksi kostean mutaisen kasvuympäristön perusteella.
Rentukka on muiden leinikkien suvun kasvien tapaan myrkyllinen. Sen sisältämä protoanemoniini ärsyttää ruoansulatuskanavaa. Suurempina annoksina nautittuna seurauksena voi olla sydämen rytmihäiriöitä ja hengityselimistön lamaantumista.
Jo iho- ja limakalvokosketus saattaa aiheuttaa paikallisesti rakkuloita sekä altistumisalueen ärsytystä. Kasvi on siis syytä jättää jatkamaan eloaan kasvupaikalle ja ihailla keltaista kukintoa luonnollisessa ympäristössään.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala