Elämäni Suomeen oli täynnä ylä- ja alamäkiä, ja se alkoi ihan perusasioista, kuten suomen kielen oppimisesta. Suomi oli aivan uusi kieli, ja aloitin alkeista – kirjaimista. Se tuntui silloin kamalalta, mutta ajattelin, että tämä vaihe oli vain minun kamppailuvaiheeni, ja minun täytyy voittaa se. Tavoitteeni oli selviytyä, koska halusin työskennellä röntgenhoitajana Suomessa, mutta oli monta estettä matkassa.
Suoritin myös kielikokeen ja tarvittavat kokeet, jotta pääsin vaadittuun keskitason kielitaitoon ja sain pätevyyteni tunnustetuksi Suomessa. Taustani Nepalissa oli akateeminen, mutta minun piti saada tutkintoni tunnustetuksi Suomessa, jotta voisin työskennellä ammatissani. Paperityöt olivat pitkiä, ja prosessi kesti lähes vuoden.
Matkalla tein myös lisää kursseja, jotka olivat vaativia. Kurssin aikana opiskelin sitä yhdessä suomalaisten opiskelijoiden kanssa, mikä teki siitä vielä vaikeampaa. Winnovassa kun olin oppinut kieltä, se oli helppo verrattuna tämä kurssin aikana opetettuihin juttuihin, koska kurssi oli kandidaattitasoinen. Vaikka se oli välillä todella raskasta, jatkoin eteenpäin, koska tiesin, että kova työ palkitaan.
Välillä oli öitä, jolloin itkin ja mietin, jaksanko enää, mutta aamulla nousin aina uudestaan ja jatkoin matkaa kohti unelmaani. Ja niin kävi – sain radiografian ammattipätevyyden Valviralta Suomessa. Tämän kaiken jälkeen päätin myös hakea Turun yliopistoon tohtorin opiskelijaksi, koska halusin tehdä akateemista uraa ja jakaa ajatuksiani ja ideoitani muille. Paras tapa siihen on opettaa. Toivon joskus työskenteleväni lehtorinakin Suomessa.
Mutta elämä ei pysähtynyt ammatillisiin saavutuksiin. Minusta tuli äiti ja kotini sydän. Tutkimuksen, työn, perheen ja kaiken siltä väliltä tasapainottaminen on ollut vaativaa, mutta olen oppinut hallitsemaan kaiken rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Kaiken tämän ajan mieheni on ollut suurin tukeni, ja olen syvästi kiitollinen hänen rohkaisustaan ja uskostaan minuun.
Viiden vuoden matka Suomessa on ollut uskomaton. Olen ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut, ja kun minut kutsuttiin puhumaan kokemuksestani, ymmärsin, kuinka pitkälle olen tullut. Se muistutti minua siitä, että motivaatio, päättäväisyys, kova työ ja rakkaus ovat avaimia siihen, että saavuttaa sen, mitä sinulle on tarkoitettu.
Elämä on tällaista, tulee niin paljon ylä- ja alamäkiä, varmista, että olet ainoa, joka voi tehdä sen itse, olla päättäväinen ja motivoitunut, nauttia elämästä perheen kanssa ja uskoa aina itseesi. Sinä pystyt siihen.
Pooja Shah
kirjoittaja on muuttanut Uuteenkaupunkiin Nepalista ja opiskellut suomen kieltä