Laitilalainen Janne Lassila on kiireinen mies. Hän on puutarha-alan yrittäjä, osa-aikainen asiantuntija, musiikkipedagogi, basisti, luennoija, talonremontoija ja pähkinäalan pioneeri. Parhaillaan hän kulkee metsässä kohti villiintynyttä puutarhaa.
– Sieltä näkee hyvin, kuinka luonto valtaa tilaa silloin, kun ihminen ei ole sitä häiritsemässä. Puutarhassa on paljon ihmisten istuttamia kasveja, mutta tässä talossa ei ole asuttu vuosikymmeniin, joten osa kasveista nauttii ja osa taantuu, Lassila kertoo.
Villiintyneiden kasvien lisäksi Lassilaa kiinnostavat myös hylättyjen talojen rakenteet. Häntä kiinnostaa se, kuka talossa on asunut viimeksi ja miksi paikka on jäänyt tyhjilleen. Pikaisella vilkaisulla tämä hylkypiha näyttää täysin villiintyneeltä.
Pihaan vievä tie on kasvanut umpeen. Talon etuovelle pääseminen vaatisi vähintään raivaussahaa. Tuulen heittelemät muoviastiat ovat levinneet pitkin pihamaata. Kellarin ovi repsottaa selällään ja varaston ovi narisee tuulessa. Pyykkitelineet ovat vinksallaan pitkin heinikkoa, mutta pyykkipojat ovat vielä tiukasti paikoillaan.
– Puutarhassa on kaikuja talon aktiiviajan jäänteistä. On herkullista havainnoida, kuinka aika on pysähtynyt. Kuka on laittanut humalasalot tuohon paikkaan? Ainakin villiintynyt humala viihtyy siinä hyvin, kun kukaan ei ole kaitsemassa, Lassila pohtii.
Lassila kuvailee romahtanutta kasvihuonetta mahtavaksi. Hän näyttää, kuinka sieltä ponnistava aitoviiniköynnös on aiempina vuosina tehnyt marjoja lintujen ja metsän eläinten löydettäväksi.
– Viiniköynnöksen runko kasvaa yhä metallikehikon päällä, mutta se on pinnistänyt oksillaan kohti aurinkoa ja kiipeilee jo kohti läheisen koivun latvusta. Satoa siitä tulee varmasti myös tänä syksynä.
Pellon reunaa kiertävät pieniä lehtiä puskevat tyrnit sekä juurivesoja levittäneet kirsikat ja luumupuut. Narsissit kurottelevat varsiaan varjoista ja pihaa kiertävää kiviaitaa kuorruttaa eri sävyisten sammaleiden peitto. Pihan läpi kulkee selkeitä peurojen polkuja ja ne eivät noudata ihmisten suunnittelemia kulkureittejä.
– Hylätyt talot tuovat kiehtovia kurkistuksia menneeseen aikaan ja puutarhakulttuuriin. Näistä voi löytää perinneperennoja ja puuvartisia kasveja, joiden kasvua ilman ihmiskättä on kiinnostavaa seurata, hän kuvailee.
Pellon reunassa angervoaita ja terijoensalava ovat aiemmin olleet kenties näkösuojana pelloille päin, mutta nyt niitäkään ei enää tarvittaisi, koska ei ole ketään, jonka yksityisyyttä pitäisi suojata.
Fakta
Saako pihassa vierailla tai taloon kurkistaa?
Ihan kenen tahansa puutarhaan tai hylätyltä näyttävään taloon ei niin vain saa astella.
Hylätyilläkin taloilla on omistaja ja luvatta toisen pihassa oleskelu voi rikkoa kotirauhaa.
Pihan tai talon tavaroihin ei saa koskea, eikä esimerkiksi omenoita poimia.
Kotirauhan suojan saavat vain ne paikat, joissa yksilön kotirauhan suojaamisen tarve konkretisoituu.
Niitä ovat kodit ja sellaiset paikat, joissa asutaan kotirauhan rikkomisen hetkellä, eli jotka ovat jonkun käytössä kotina.
Autiotalon omistajaa kannattaa selvitellä naapureilta ja maanmittauslaitokselta.
Autiotalon kiinteistötunnuksen voi selvittää Karttapaikka-palvelun avulla.
Omistajan selvittyä voi tiedustella lupaa.
Lassila jalostaa tulevaisuuden pähkinäpuita
Janne Lassila kannattaa permakulttuuria ja palauttavaa suunnittelufilosofiaa. Hänen yrityksensä Suutarhuri kertoo hyötykasvien monipuolisista mahdollisuuksista. Lassilan erityisalaa ovat pähkinät, pensaskirsikat, mulperit ja syötävät kanukat.
– Satoa tuottamaton hedelmäpuu ei ole riesa, vaan uusi mahdollisuus. Siksi puita kannattaa jalostaa varttamalla. Olen erikoistunut vaikeasti kasvatettavien pähkinäpuiden varttamiseen ja teen vuosittain pähkinänhakumatkoja lähimaihin, Lassila kuvailee.
Matkoista on syntynyt tarinoita, joissa esimerkiksi tullimiehet eivät aina ole olleet samaa mieltä vienti- ja tuontisäännöksistä, mutta matkojen lopputuloksena Lassilalla on laaja puutarha-alan verkosto ympäri maailman.
Harva tietää, että pähkinä kasvaa luonnonvaraisena Suomessa ja se on kasvanut täällä jo ennen kuusipuuta. Lassila haluaa muiden harrastajien kanssa laajentaa pähkinän kasvualueita pohjoisemmaksi jo huoltovarmuuskysymyksenkin takia. Pähkinässä on paljon proteiineja ja siitä saa puristamalla monikäyttöistä öljyä.
– Ruotsissa yksittäisiä saksanpähkinöitä kasvaa jopa Vaasan korkeudella, joten miksei meilläkin.
Hän kehittää varttamalla eli jalontamalla pähkinästä kestäviä pikkutaimia. Parhaillaan hän esikasvattaa keittiössään Viron Saarenmaalta ja Latvialta tuotujen pähkinäalkuperien vartettuja pikkutaimia.
– Varttamisessa leikataan partaterällä pähkinän varsiin sopivat pinnat ja yhdistetään ja sen jälkeen pikkutaimi laitetaan terraarioon 27 asteen lämpöön. Olisi tärkeää saada pähkinän emopuita tarpeeksi, jotta saadaan tulevaisuudessa kotimaista lisämateriaalia, Suomen pähkinäseuran varapuheenjohtajanakin oleva Lassila selventää.
Jatkossa varttamiseen jää nykyistä vähemmän aikaa, sillä Lassilalla alkaa hanketyö peltometsäviljelyn parissa, joka nielaisee puolet työtunneista.
