Kiviteollisuuden muistomerkin toteuttamiseksi kaupunki on vuonna 2020 vastaanottanut aloitteen uusikaupunkilaiselta Matti Jalavalta , joka on esittänyt, että Uudenkaupungin kiviteollisuudelle tulisi tehdä oma muistomerkki, jossa voitaisiin käyttää vanhaa Sorvakon urheilukentän läheisyydessä sijaitsevaa jo käytöstä poistettua jyrää.
Kaupunki on selvittänyt ehdotuksen toteuttamiskelpoisuutta ja selvittänyt mahdollisen muistomerkin sopivaksi sijanniksi Uudenkaupungin uuden möljän aluetta, joka sijaitsee Pakkahuoneelta länteen päin.
Muistomerkkiveistoksen on suunnitellut vehmaalainen kuvanveistäjä Jarkko Roth . Veistoksessa hyödynnettäisiin urheilukentältä vapautunutta graniittista jyrää. Sen ympärille tehdään graniitista kehä, jossa käytetään lohenpyrstöliitosta kivien yhdistämiseksi.
Kehän sisälle metalliin hitsataan vanhoja kiventyöstössä käytettyjä työkaluja. Veistoksen kehän reuna toimii myös istuimena, joka tarjoaa levähdyspaikan, jossa voi nauttia kaupunginlahden maisemista.
Muistomerkin viereen tehdään taulu, jossa kerrotaan kiviteollisuuden historiasta. Kehän kivet ovat Lepäisten harmaata ja ne lahjoittaa Suomen Kiviteollisuus Oy ja teoksen toteutuksesta vastaisi Vehmaan kiviveistämö.
Muistomerkin kustannusarvio on 39 900 euroa. Historiarahaston varojen lisäksi rahoitus tulisi Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiöltä (10 000 e), Vannaksen säätiöltä (10 000 e) sekä Uudenkaupungin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisentyöltä (800 e).
Harmaan graniitin louhinta alkoi Uudenkaupungin saaristossa vuonna 1899 ja loppui 1970-luvulla. Harmaalla graniitilla on ollut keskeinen rooli kiviteollisuuden kehitykselle Suomessa.
Uudenkaupungin graniitti on eniten käytetty yksittäinen kivilaatu aikansa näkyvimpien suomalaisten arkkitehtien suunnittelemissa kansallisissa rakennuksissa kuten Kansallismuseossa ja Kansallisteatterissa.
Kiveä on viety Uudestakaupungista monien Suomen kaupunkien lisäksi muun muassa Pietariin, Tallinnaan, Viipuriin ja Riikaan ja nupukiveä aina Pariisiin asti.