En ole koskaan ollut kummoinen viherpeukalo. Olen onnistunut saamaan hengiltä myös ne lajit, joita myyjät mainostavat helppoina. Pidän viherkasveista sisällä ja kukista ulkona, mutta joko en kasta niitä tarpeeksi tai sitten kastan niitä liikaa.
Jokin kuitenkin muuttui muutettuani omakotitaloon. Ensimmäistä kertaa sain orkideani kukkimaan uudestaan, kuistilla pelargoniat viihtyivät pitkälle syksyyn ja pihan kukkaset kasvoivat upeisiin mittoihin ja elävöittivät muuten osittain metsittynyttä puutarhaani.
Metsittyneisyys johtuu omasta laiskuudestani, mutta myös siitä, että omaa silmääni miellyttää enemmän luonnontilaisempi piha, jossa kasvavat kaiken maailman kasvit sulassa sovussa. Pihasaunan vieressä on jättömaaksikin kutsumani alue, joka on täysin luonnontilassa. Marjapensaiden juuresta nousee nokkosta, niittyleinikkiä ja jotain aiemman asukkaan istuttamia kukkia.
Toisinaan koen huonommuuden tunnetta siitä, ettei piha ole siisti, rikkaruohovapaa tai tarkkaan suunniteltu kokonaisuus. Suurimmalle osalle tällainen piha voi olla kauhistus, mutta hyönteisille se on ihastus. Tänäkin keväänä korviin on jo kantautunut linnunlaulun lisäksi surinaa ja pörinää. Keväällä heräilevät kuningatarpölyttäjät ryömivät pökkyrässä pitkin poikin ja hunajaa saadessaan piristyvät silminnähden.
Pölyttäjien kadosta on uutisoitu jo vuosia. Karvaiset kimalaiset ja muut pölyttäjät ovat luonnolle välttämättömiä olentoja, sillä 75 prosenttia maailman viljelykasveista ovat riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Pölytyksen arvo maailmanlaajuisesti on arvioiden mukaan miljardeja euroja, ja ilman pölyttäjiä monet hedelmät, marjat ja vihannekset jäisivät puuttumaan ruokapöydästä. Muun muassa ilmastonmuutos, torjunta-aineet ja elinympäristöjen pirstaloituminen ovat syinä pölyttäjien katoamiseen.
Pölyttäjiä auttavia keinoja on monia, mutta esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta löytyy kattava listaus erilaisia vinkkejä. Esimerkiksi nurmikon leikkuuvälin pidentäminen, haravoinnista luopuminen, ja kukkivien luonnonpuiden ja -pensaiden säästäminen auttavat pölyttäjiä. Pienillä teoilla voi omaan puutarhaan luoda pölyttäjille paremmat elinolosuhteet. Samalla voi antaa silmien tottua hoitamattomalta näyttävään pihaan. Mutta kumpi on pienempi paha – pölyttäjien kato vai se, että oma piha ei näytäkään siistiltä puutarhaperfektionistien silmissä?
Tänään tiistaina vietetään maailman mehiläispäivää. Päivän kunniaksi kannustan haastamaan omia näkemyksiä siisteydestä ja pohtimaan, voisiko esteettisyydestä tinkiä luonnon vuoksi. Ja teille, jotka ette niinkään jaksa nähdä vaivaa suoriin kukkapenkkeihin tai nurmikon linjoihin, ei hätää! Istukaa lämpimänä päivänä alas lempijuomanne kanssa, ja nauttikaa luonnon ja puutarhan monimuotoisuudesta sekä pörriäisten iloisesta pörinästä. Ne tekevät tärkeää työtä pitäessään kasvit ja luonnon elossa.
Sanni Artiola
opiskelija