Suomen luonnosta löytyy vajaat nelisenkymmentä kimalaislajia, joista suuri osa on yhdyskuntia rakentavia. Noin kymmenkunta lajeista on loiskimalaisia. Näiden lajien hedelmöittyneet kuningattaret valtaavat kimalaispesän omaksi hovikseen. Ne soluttautuvat pesään, tappavat sen kuningattaren ja munivat omat munansa pesän työläisten kasvatettaviksi. Loiskimalaisilla on tarkkaan valikoitunut isäntälaji, jonka ulkonäköä ja olemusta ne jäljittelevät petoksen onnistumiseksi.
Kimalaiset ovat kömpelöstä ulkonäöstään huolimatta varsinaisia lentotaitureita. Työläiskimalaiset voivat lentää 15 kilometrin tuntinopeudella. Lentävän kimalaisen siivet lyövät peräti 200 kertaa sekunnissa. Medenhakureissuillaan kimalaiset merkitsevät vierailemansa kukat tuoksulla, jotta toiset yksilöt tietävät, että kukassa on jo käyty.
Vaikka kimalaiset käyttävät ravinnoksi sekä kukkien mettä että siitepölyä, niille kelpaa vain paras. Yhdysvaltalaistutkijat selvittivät, että kurpitsakasvien siitepöly on kimalaisten mielestä niin vastenmielistä, ettei se kelpaa kerättäväksi.
Kurpitsankukissa vierailevat kimalaiset keräävät meden, mutta kampaavat huolellisesti vähänkin itseensä tarttuneen siitepölyn pois. Osoittautui, että kurpitsan siitepöly sisältää kimalaisille haitallisia kemiallisia aineita. Kaikki kasvit eivät siis kaipaa kimalaisia kukkiinsa.
Kevään ensimmäiset päivät ovat tärkeitä vuoden kimalaiskannoille, sillä ainoastaan kuningatar talvehtii. Työläiset elävät lyhyen kiihkeän elämän yhden kesän aikana ja kuolevat loppukesästä. Kuningattaren on löydettävä herättyään ravintoa ja saatava ensimmäisten työläisjälkeläisten kasvatus hyvään vauhtiin, jotta kimalaispesä kukoistaa.
Kimalaiset ovat luontomme tärkeimpiä pölyttäjähyönteisiä. Luonnonmarjoistamme etenkin mustikan, puolukan ja vadelman onnistuneesta pölytyksestä on kiittäminen kimalaisia. Myös hedelmäpuumme pölyttyvät kimalaisten avustuksella. Kasvihuoneviljelyssä tomaatit pölytetään lähes yksinomaan muualla Euroopassa kaupallisesti kasvatettujen kontukimalaisten avulla.
Kotimaiset kimalaiset kohtaavat haasteita vieraslajeista ja niiden mukana leviävistä taudeista kasvintorjunta-aineiden aiheuttamiin moninaisiin fysiologisiin ongelmiin.
Hiljattain brittiläistutkijat selvittivät, että myös korkeat lämpötilat haastavat mehiläisiä heikentämällä niiden hajuaistia ja vaikeuttamalla sitä kautta ravinnon etsimistä. Suomessakin yleistyvät kesäiset hellejaksot saattavat siis rasittaa kimalaisia entisestään.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala