– Elli tuli Uuteenkaupunkiin höyrylaiva Leimun kyydissä 1870-luvulla Porin suunnalta. Sitä ennen hän oli tavannut ja ihastunut Reposaaren satamassa uusikaupunkilaiseen merimieheen. Pariskunta hankki nopeasti kihlat ja meni naimisiin, kun ensimmäinen lapsi oli tuloillaan, Myllymäki kuvailee.
Kesäkuun puolivälin tienoilla Myllymäki pitää ensimmäistä kertaa yleisölle tarkoitetun rooliopastuksensa. Hän kertoo siitä, minkälaista elämä oli 1800-luvun loppupuolella Uudessakaupungissa ja minkälaista arkea merimiehen vaimot elivät.
– Ellihän on fiktiivinen hahmo, johon on poimittu mukaan paljon faktoja eri lähteistä. Hänen persoonansa esimerkkinä käytin pappani siskopuolta, joka oli Porin suunnalla kalastajan muijana, Myllymäki paljastaa.
Eri vuosisatojen työväen arjen historiaa on taltioitu vähemmän kuin herraskaisen väen arkea. Myllymäki on kahlannut vinot pinot graduja, väitöskirjoja ja historiantutkimuksia opastusta kirjoittaessaan.
– Naisen työksi jäi kaikki mahdollinen, koska miehet olivat merillä. Elli on vähän ronski muija, mutta hän silti niiaa paremmalle väelle mennessään heidän kotiinsa pyykkäämään. Hahmoni on vahva nainen, joka on hyvin tietoinen omasta asemastaan.
Myllymäki kävi viime vuonna opaskurssin, joka saldona merimiehen muijan rooliopastus syntyi. Opaskurssille hän päätyi, koska halusi uudenlaista tekemistä arkeensa.
– Olen kotoisin Satakunnan puolelta Nakkilasta Kokemäenjoen varrelta, mutta asunut Uudessakaupungissa vuodesta 1990 alkaen. Kaupungin värikäs historia on kiinnostanut minua pitkään ja täällä, jos missä, näkee eri vuosikymmenten mukanaan tuomat nousut ja laskut, Myllymäki kuvailee.
Uusikaupunki on vuosisatojen ajan ollut paikka, johon on tultu ja lähdetty meriteitse. Esimerkiksi tanskalaiset lennätysvirkailijat saapuivat kaupunkiin ja saivat paljon muutoksia aikaan.
– Toisaalta laivanvarustajat ja merimiehet toivat kansainvälisiä tuulahduksia eksoottisistakin maista, hän lisää.
Naisilla ei 1800-luvulla ollut oikeutta omaisuuteen, paitsi, jos oli jäänyt leskeksi. Myllymäkeä kiinnostaa erityisesti se, kuinka naiset pärjäsivät raskaassa arjessa ja talouden haasteissa, kun miehet olivat vuosia merillä, eikä miesten työstä tullut rahaa kotiin asti.
– Naiset saattoivat esimerkiksi silloin hakea avioeroa, jos mies oli jättänyt elatusvelvollisuutensa hoitamatta vuosien merimatkojen takia. Naisille jäi vastuu, valta ja valtava ikävä. Myöhemmin merimiesten vaimot saivat laivakonttoreista vetoseteleitä, joilla maksettiin miesten palkoista osa naisille kotimaahan, hän huomauttaa.
Elli asui lastensa kanssa Blasieholman alueella samassa kortteerissa toisen merimiehen muijan kanssa. Naiset huolehtivat toisistaan ja lapsistaan sekä kävivät satamassa lastaamassa laivoja.
– Monesti he myös kiipesivät Vallimäelle tähystämään, että näkyisikö niitä tutun laivan purjeita jo.
Myllymäen vetämät opastukset lähtevät Ellin jalanjäljissä hotelli Aittarannan läheltä. Matkan varrella Myllymäki kertoo siitä, kuinka Elli vei lehmiä laitumille Sorvakon puolelle, kuinka uudenaikaiselta lasitehdas kaupungin keskustassa tuntui ja siitä, minkälainen lennätinlaitos kaupunkiin oli rakennettu.
– Kierrämme Rantakadun kapteenien taloilla, Kirkkokadun laivakonttorissa ja merimieshuoneella sekä luotsituvalla ja Balzaborgin alueella. Vanhan kirkon kohdalla katselemme raakapuumaston komeutta ja päädymme lopulta Merikeskukselle, hän listaa.
Rooliopastus Merimiehen muijan seurassa järjestetään ensimmäisen kerran 17. kesäkuuta. Lähtö on Kaupunginlahden rannalta ja se kestää noin tunnin. Opastus on maksullinen ja siihen mahtuu korkeintaan 25 osallistujaa. Tiedustelut kaupungin matkailutoimistosta.