MM95-huumaa on tänä keväänä muisteltu tavallista toukokuuta enemmän, sillä jääkiekon miesten maailmanmestaruuskilpailut pelataan samassa paikassa kuin vuonna 1995 eli Tukholmassa. Legendaarinen Globen tosin tottelee nykyään edesmenneen musiikkituottaja ja dj Aviciin nimeä ja osa turnauksen peleistä pelataan Tanskan puolella.
Suomi saa sentään pelata alkusarjan ottelunsa Tukholmassa yhdessä muun muassa Ruotsin ja Kanadan kanssa.
30 vuotta sitten kisat olivat tässä vaiheessa jo ohi, kun nykymuotoisissa kisoissa pelit vasta alkavat tulevana viikonloppuna.
Vuoden 1995 kisoihin Suomi lähti joukkueella, josta suurin osa pelasi kotimaisessa SM-liigassa. NHL:stä ei lopulta otettu mukaan ketään, vaikka viime hetkille asti odotettiin ainakin Christian Ruuttua.
Silloin NHL:ssä oli työsulku, jonka vuoksi kausi pääsi alkamaan tavallista myöhemmin. Ensimmäiset NHL-avut olisivat ehtineet vasta pudotuspeleihin, eikä päävalmentaja Curt Lindström halunnut sotkea joukkueen dynamiikkaa.
Turnausta edeltävien pelien ja nimetyn ryhmän perusteella Suomi ei ole tänä vuonna suurimpia mestarisuosikeita, mutta historia on opettanut, että Suomen kohdalla joukkueen nimettömyys ei tarkoita mitään. 30 vuoden takaisesta ryhmästä kymmenkunta pelaaja lähti NHL:ään ja loputkin pelasivat hienon uran Euroopassa. Vuoden 2019 mestaruuden tuonutta joukkuetta puolestaan vähäteltiin etukäteen.
Yhtään toisen polven maailmanmestaria ei ole Suomeen vielä saatu, vaikka sekin olisi mahdollista. Sami Kapasen poika Kasper on pelannut jo pitkään NHL:ssä ja voittanut nuorten MM-kultaa. Juha Ylösen poika Jesse on pelannut yli sata NHL-ottelua ja toisen polven kiekkoilijoita ovat muun muassa Aatos Koivu, Rene Nummelin sekä Aleksi ja Jesper Peltonen.
Maailmanmestaruushuuma 30 vuotta sitten oli jotain, mitä on vaikea toistaa nykypäivänä. Mestaruus oli ollut pari kertaa jo todella lähellä, mutta ikuisen pessimistinen kansa tiesi, että lopussa Ruotsi tai Kanada on kuitenkin vahvempi.
Seuraavaa mestaruutta saatiin odottaa 16 vuotta, mikä oli omalla tavallaan juuri oikean mittainen aika. Kokonainen sukupolvi sai kokea huuman ensimmäisen kerran. Kun mestaruuksia on sen jälkeen tullut kaksi lisää ja kruununa olympiakulta, on menestykseen tavallaan jo turtunut.
MM-kisat eivät enää ole samalla tavalla kansaa kokoava juhla, koska urheilu- ja viihdetarjonta on niin paljon laajempi. Moni urheilua muuten vieroksuva toki myöntää katsovansa jääkiekon MM-kisat, ainakin jos Suomi etenee mitalipeleihin.
Nämä kisat ovat myös yhden aikakauden loppu, sillä selostaja Antero Mertaranta hehkuttaa Suomen otteita viimeisen kerran. Kotimaista liigaa hän aikoo monen fanin harmiksi vielä jatkaa yhden kauden. Mertarannan selostukset nimittäin jakavat paljon mielipiteitä. Osalle hän on se ainoa ja oikea selostaja, osa on totaalisen kyllästynyt hänen ylihehkuttamiseensa ja sketsihahmomaisiin hokemiinsa.
Omasta mielestäni Mertarannan paras selostus on yleisurheilun puolelta Jukka Keskisalon Euroopan mestaruus 3000 metrin esteissä. Sen videon katson vähintään kerran vuodessa ja joka kerta tulee kylmiä väreitä.
30 vuotta sitten Suomi pelasi alkusarjassa viisi ottelua, jonka jälkeen puolivälierässä kaatui Ranska, välierässä Tshekki ja finaalissa Ruotsi. Koko turnaus oli ohi kahdessa viikossa. Nyt otteluita ja pelipäiviä on kaksi enemmän.
Ensimmäisen kerran Leijonat luistelee jäälle perjantaina, jolloin vastassa Itävalta. Jos se tai sunnuntain vastustaja Ranska ei vielä sytytä, niin eiköhän kisahuuma viimeistään ala nousta maanantaina, jolloin Suomi kohtaa Ruotsin.
Jos kisat alkavat kiinnostaa vasta parin viikon kuluttua, niin tunnelmaa voi hakea katsomalla vaikka uudestaan vuoden 1995 finaalia. Yle meni hehkutuksessa jopa niin pitkälle, että Yle Areenasta pystyi seuraamaan keskiviikkona ottelua Jukka Tammen kommentoidessa suorana chattiin.
Minä seurasin ottelua 30 vuotta sitten suurimmaksi osaksi yksin, sillä perheessäni muilla ei usko riittänyt voittoon. Muistatko missä sinä olit?
Risto-Matti Kärki
tuottaja