Me suomalaiset olemme valitelleet poikkeuksellisen viileää kevätsäätä. Yhdysvaltalainen Dahlia Richardson on kuitenkin ollut tyytyväinen, sillä hän halusi tulla vaihto-oppilaaksi Suomeen nimenomaan kylmän sään takia.
Pilke silmäkulmassa hän voi sanoa, että pelkästään jo sen vuoksi vaihtoaika Suomessa on täyttänyt odotukset.
– Minulla oli muutamia vaihtoehtoja, mihin lähden vaihtoon ja Suomessa oli niistä kaikista kylmin ilmasto. Nyt ehkä jo hiukan ikävöin lämmintä säätä mutta olen iloinen, että olen saanut kokea esimerkiksi lumikelin, Richardson kertoo.
Kaliforniassa sijaitsevasta Sebastopolin reilu 7 000 asukkaan kaupungista kotoisin oleva Richardson on viettänyt Rotareiden kautta vaihto-opiskeluaikaansa Uudessakaupungissa viime elokuusta lähtien. Kesäkuun lopussa on aika palata takaisin kotiin monia kokemuksia ja muistoja rikkaampana.
– Joinakin päivinä kaipaan kotiin, mutta sitten on päiviä, jolloin mietin haluavani olla täällä loppuelämäni Richardson toteaa haikeana.
Alun perin Richardson ei ollut ajatellut lähteä mukaan vaihto-ohjelmaan. Kotipaikkakunnan koulu kuitenkin lähestyi häntä sähköpostilla, minkä jälkeen kaikki tapahtui nopeasti ja hän pääsi mukaan ohjelmaan.
– Miettisin silloin, miksei lähtisi näkemään vähän maailmaa, hän muistelee.
Suomesta Richardson ei muuta etukäteen tiennyt kuin kylmyyden ja sijainnin Pohjois-Euroopassa. Lukuvuoden aikana Suomi, suomalaiset ja Uusikaupunki ovat tulleet tutuksi 17-vuotiaalle kalifornialaiselle eikä varsinaista kulttuurishokkia ole tullut.
Eroja yhdysvaltalaiseen arkielämään ei hirveästi ole, mutta ihmisten luonteet ovat erilaisia.
– Kaikki tuntevat täällä toisensa, mihin en ole kotikaupungissani tottunut. Ihmiset ovat myös hiljaisempia ja vaalivat omaa tilaa. Kotona on ihan tavallista tervehtiä ventovierasta kadulla, mutta täällä se ei ole tapa, Richardson naurahtaa.
Syntyykö siitä ulkomaalaisen silmin huono kokemus suomalaisista?
– Ei synny, sillä olen ehtinyt tottua siihen. Kun palaan kotiin, on hauska kokea taas muutos ihmisten käyttäytymisessä, hän pohtii.
Turvallisuus on tehnyt kaikista suurimman vaikutuksen Richardsoniin Suomessa ollessaan. Vaikka hänen kotikaupunkinsa on asukasluvultaan Uuttakaupunkia pienempi, kadulla yksin käveleminen ilta-aikoihin ei olisi turvallista.
– Aluksi pelkäsin liikkua yksikseni täälläkin, mutta sitten tajusin ettei minun tarvitse olla peloissani. On todella ihanaa tuntea olo turvalliseksi, Richardson kertoo.
Koulumaailma eroaa siinä mielessä, että kaikkia kutsutaan opettajista lähtien etunimellä ja opiskelu on vapaampaa.
– Kaikki on täällä rennompaa, hän naurahtaa.
Richardsonin yhdeksän kuukautta ovat vierähtäneet neljän eri isäntäperheen luona. Jokaisen perheen luota on jäänyt vain ja ainoastaan mukavia kokemuksia. Samalla hän on nähnyt elämää niin keskustassa kuin maatilan ympäristössä.
– Olen kaikille perheilleni kiitollinen siitä, että he ovat tehneet oloni tervetulleeksi. Olisi hienoa saada heidät vierailulle kotikaupunkiini joku päivä, Richardson toivoo.
Uusikaupunki tulee jäämään hänen muistoihin kauniina kaupunkina, mutta ihmiset jäävät vielä kirkkaammin mieleen. Hän iloitsee saaneen täältä elinikäisiä ystävyyssuhteita ja löytäneensä tärkeitä ihmisiä elämään.
– On hienoa avartaa maailmaa ja nähdä erilaisia elämäntapoja. Tämä on ollut hieno mahdollisuus asua vieraassa maassa ja kokea elämää Suomessa, Richardson kiittelee.
Juttua täsmennetty 27.5. klo 9. Lisätty maininta Rotareiden vaihto-ohjelmasta.
