Turun ja Uudenkaupungin välisestä lähijunaliikenteestä on puhuttu jo vuosia. Hanke ei ole nytkähtänyt eteenpäin, vaikka Raisioon ja Naantaliin suunnitellaan jo seisakkeita lähijunaliikenteelle, ja Raumakin on käynnistämässä lähijunaliikennettä.
Väylävirasto on julkisuudessa esittänyt, että Uudenkaupungin rata pitäisi ensin peruskorjata, ja vasta sitten lähijunaliikenteen käynnistäminen olisi mahdollista.
Liikenne- ja viestintävirasto Traficom järjesti maanantaina keskustelutilaisuuden, jonka tarkoituksena oli ratkoa sitä, milloin lähijunaliikenne Uuteenkaupunkiin sitten olisi mahdollista. Etätilaisuuteen osallistuivat Turku–Uusikaupunki-ratavarren kunnat, Varsinais-Suomen liitto, Väylävirasto sekä Uudenkaupungin kauppakamariosasto.
– Kovasti kaivataan säännöllistä lähijunaliikennettä seudun kehittämiseksi, Uudenkaupungin valtuuston puheenjohtaja Mauri Kontu vetosi keskustelun alkuun.
Väyläviraston aluepäällikkö Erkki Mäkelä kertoi aluksi, missä vaiheessa radan perusparannuksen suunnittelu on. Raision rataosuus on jo suunniteltu seisakkeineen niin pitkälle, että se on parhaillaan nähtävänä. Muiden kuntien rataosuus on suunnittelutyön alla.
Mäkelä korosti, ettei Uudenkaupungin radan perusparannussuunnitteluun sisälly lähijunaliikenteen vaatimat seisakkeet.
Uudenkaupungin kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén kummasteli, miksi Raision ja Naantalin seisakkeet ovat mukana suunnittelussa, vaikka Uudestakaupungistakin on seisakkeiden tarvetta tuotu useasti esille.
Mäkelä vastasi tähän, että Väylävirasto on tehnyt seisakkeiden suunnittelusta sopimuksen Raision ja Naantalin kaupunkien kanssa.
– Linjaosuuksien tekeminen on Väyläviraston hanke. Väylävirasto suunnittelee ja maksaa ne kokonaisuudessaan. Naantalin ja Raision hankkeet ovat yhteishankkeita, joista Väylävirasto maksaa vain puolet. Olemme yhtä lailla valmiit tekemään yhteistyötä seisakkeiden suhteen muiden kuntien kanssa. Yhteydenoton asiassa pitäisi tulla kunnilta tai Varsinais-Suomen liitolta, jotta hanke voisi lähteä konkreettisesti eteenpäin.
Mäkelän mukaan seisakkeista pitäisi tehdä ensin esisuunnittelu, mihin seisakkeet tarvitaan ja vasta sitten rakentamissuunnittelu.
Hän myös korosti, että toteuttamisen kustannusjako vaatii poliittisia päätöksiä.
Mynämäen kunnanjohtaja Carita Maisila hämmästeli, miten Väylävirastolla on varaa tehdä seisakesuunnittelua Raision ja Naantalin suuntaan, vaikka Uudenkaupungin rata on elinkaarensa päässä, ja pelkästään tavaraliikenteen vuoksi tarvitsisi nopeasti peruskorjauksen.
Uudenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio pohti, että radalla voisi käynnistää lähijunaliikenteen jo ennen peruskorjausta.
Mäkelä ei pitänyt tätä hyvänä ratkaisuna, koska radan kunto on jo niin huono, että sen kunnossapito on jatkuvaa ja kustannuksiltaan kallista.
Suomen Lähijunat Oy:n toimitusjohtaja Antero Alku piti selvänä, että radalla voisi olla henkilöjunaliikennettäkin, jos se kestää raskaan tavarajunaliikenteen. Lisäksi hänen mielestään aiemmat asemapaikat voisi kunnostaa seisakkeiksi 1–1,5 vuoden aikana.
Mäkelä huomautti, että radalla on kuudenkympin nopeusrajoitus.
– Rata ei ole enää suunnitellussa geometriassaan. Jos nopeusrajoitus nostettaisiin hallinnollisella päätöksellä 100 km/h:iin, matkustajat eivät välttämättä pysyisi penkeillä.
Alku ei tätä selitystä niellyt. Hän totesi, että radalla on ajettu aikanaan 120 km/h. Lisäksi tavarajunan vaunujen akselipaino on 22,5 tonnia, lähijunaliikenteen vaunun 17 tonnia.
Mäkelän mukaan radalla täytyisi tehdä ensin ainakin koeajot, mutta totesi radan pitäjän näkökulmasta pitävänsä toiveajatteluna sitä, että radalla voitaisiin käynnistää henkilöjunaliikennettä ennen peruskorjausta.
Hänen mukaansa myöskään asemapaikkojen muuttaminen seisakkeiksi ei ole yksinkertaista.
– Seisakkeiden pitäisi noudattaa eurooppalaisia määräyksiä muun muassa esteettömyydestä. Lopputuloksena olisi, ettei niitä ihan muutamalla sadalla tuhannella eurolla pystyisi palauttamaan käyttöön.
Alku huomautti keskustelutilaisuudessa, ettei lähijunaliikenteen käynnistäminen ole yksin valtion viranomaisista kiinni. Siitä hän nosti esimerkiksi Rauman kaupungin, joka on tehnyt päätöksen aloittaa lähijunaliikenteen riippumatta siitä, mitä valtio päättää.
– Silti Rauma saa valtiolta tukea itse järjestämäänsä junaliikenteeseen. Ei minkään kunnan tarvitse odottaa, mitä valtio päättää, vaan hanketta voi viedä jo eteenpäin. Järjestys menee niin, että kunnan pitää olla aloitteellinen, jos se haluaa junaliikenteen.
Lähijunan piti kulkea jo
Suomen Lähijunat Oy:n perustajat Pekka Möttö ja Antero Alku esittelivät kulttuurikeskus Crusellissa kesäkuussa 2022, miten lähijunaliikenne Turusta Uuteenkaupunkiin voisi alkaa jo 2024. Lähijunaliikenne käynnistyisi 18 junavuorolla vuorokaudessa.
Suomen Lähijunat Oy hankki 11 lähijunaa VR:ltä marraskuussa 2023. Ne on tarkoitus remontoida lähijunaliikennettä varten.
Varsinais-Suomen lähijunaliikennettä on alettu suunnitella maakunnassa viime joulukuusta alkaen. Suunnittelutyötä tekee erityisasiantuntija Pauliina Forsman.
Valtio on käynnistänyt lainsäädännön valmistelun lähijunaliikenteen laajentamiseksi. Liikenne- ja viestintäministeriön sekä VR:n ostoliikennesopimus päättyy vuonna 2030, ja uutta tilannetta varten valmistellaan lakia, joka mahdollistaisi alueellisen junaliikenteen kilpailuttamisen. Toimivalta rautatieliikenteen ostoista siirtyy ministeriöltä Traficomiin.
Lähde: Uudenkaupungin Sanomien juttuarkisto
Radan perusparannus
Turun ja Uudenkaupungin välinen junarata on pituudeltaan 65 kilometriä.
Turku–Uusikaupunki-radan perusparannuksen suunnittelu on käynnissä. Sen lähtökohtana on turvata nykyisen tasoinen tavarajunaliikenne, mutta myös mahdollistaa lähijunaliikenteen käynnistäminen. Perusparannuksen jälkeen radan nopeusrajoitus voidaan nostaa henkilöjunaliikenteelle 100 km/h, tavarajunaliikenteen nopeusrajoitus on jatkossakin 60 km/h.
Rataosuudella on tasoristeyksiä 117, joista 82 poistetaan, 25 parannetaan ja 10 jää käyttöön nykyisellään.
Myös radan stabiliteettia pitää parantaa vastapenkereellä.
Kupittaa–Turku-ratahankkeessa rakennetaan laiturit myös lähijunaliikenteelle. Nämä valmistuvat vuoden lopussa.
Turku–Uusikaupunki-radan parannus- ja kehitystöiden kustannusarvio on 159,6 miljoonaa euroa. Lähijunaliikenne vaatisi tämän lisäksi seisakkeiden suunnittelua ja toteutusta sekä liikennekoodin P-lisäystä.
Lähde: Väylävirasto
