Ovi kiinni, etteivät löylyt karkaa. Muutama porras ja sitten ollaan perillä. Istumaan käydessä voi jopa hieman ähkäistä, jos siltä tuntuu. Käsi hamuaa löylykiulussa lepäävää kauhaa ja nakkaa kiukaalle ensimmäisen kauhallisen vettä. Vesi sihahtaa voimakkaasti osuessaan kiviin ja lämmin ihana höyry ympäröi saunojan.
Kuuluipa kiukaasta sitten sähkökiukaan nakutusta tai palavien puiden ritinää, saunoja voi silmät sulkiessaan palata omiin saunamuistoihinsa tai tuntea yhteenkuuluvuutta menneiden sukupolvien kanssa.
Kun maailma suomalaisen ympärillä on muuttunut hurjaa vauhtia, sauna yhdistää nykysuomalaisen omiin esi-isiinsä.
– Saunominen perustuu moniaistilliseen keholliseen kokemukseen, joka ei muutu. Hiki on aika hikeä, ja vaikka sauna lämpenesi millaisella energialla hyvänsä, kiuaskivet sihahtavat samalla tavalla, kun niihin heittää löytyä. Myös äänimaisema on pysynyt samana, Turun yliopiston yliopistolehtori Laura Seesmeri kertoo.
Seesmeri on tutkinut saunaa sekä pro gradu -työssään että väitöskirjassaan. Jälkimmäisessä hän kuvailee saunaa aikakoneeksi.
– Saunoessa voi muistella omia muistojaan saunasta. Monet yhdistävät muistoihinsa myös oletuksia siitä, miten esi-isät ovat saunoneet. Se toimii paitsi omien myös kollektiivisten muistojen aikakoneena ja kuvitteellisten kokemusten välittäjänä.
Lämmitetyn saunan lauteet ovat myös niitä viimeisiä paikkoja, joissa ei näprätä puhelinta tai päivitetä sosiaalista mediaa.
– Kaikesta muusta ympäröivästä arjesta poiketen se on varmaan vähiten digitaalinen paikka maailmassa. Siellä ei katsota Youtube-videoita, Seesmeri pohtii.
Väitöskirjansa aineistona Seesmeri käytti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokemuksellista kerrontaa sauna-aiheisista keruista ja kiukaiden mainoksia. Sekä kaupallisessa kerronnassa että ihmisten muistoissa korostuvat saunomisen aistillinen ja tunnepitoinen kokemus.
Saunoja on nykyisin hyvin monenlaisia. On pieniä kerrostalosaunoja, valtavia yhdistysten tai kaupallisten toimijoiden ylläpitämiä yhteissaunoja, pyörien päälle rakennettavia liikuteltavia saunoja sekä uusiin omakotitaloihin rakennettavia lasiseinäisiä moderneja kiuashuoneita. Mutta jos suomalainen keskittyy mielikuvaan saunasta, se on usein piha- tai mökkisauna.
– Tämä on suomalaisen saunan arkkityyppi: Veden äärellä sijaitseva pieni ja vaatimaton puilla lämpenevä sauna.
Vaikka sauna sijaitsisi kerrostalossa ja vaikka kerrostalo olisi keskellä kaupunkia, saunomiseen liitetään tunne luonnon läheisyydestä. Seesmeren aineistossa oli kertomuksia, joissa saunoja on mennyt vilvoittelemaan parvekkeelle kuuntelemaan linnunlaulua.
– Ja eräs saunoja kuvasi sitä, miten aistit herkistyvät luonnolle niin, että saunomisen jälkeen voi haistaa pakkasilman.
Vaikka saunassa ei ole enää vuosikymmeniin säännönmukaisesti synnytty tai pesty vainajia, tämä osa saunan historiaa on nykyihmisellekin tuttu.
– Näistä oltiin hyvin tietoisia ja myös saunaan liitettävästä myyttisestä puolesta, joka korostui myös saunamainoksissa.
Tieto tästä yhdistyy ihmisen mielessä saunaan liitettäviin kollektiivisiin muistoihin, ja sopii mielikuvaan saunasta henkisenä paikkana.
– Sauna ei ole enää pelkästään paikka, jossa hoidetaan hygieniaa vaan saunomisessa korostuu henkinen rauhoittuminen.
Siinä missä saunan paikka ihmisen elämänkaaressa on monelle tuttu, sen merkitys talousrakennuksena on Seesmeren mukaan nykyihmiselle tuntemattomampi.
– Saunassa tehtiin monenlaisia talousaskareita. Sitä hyödynnettiin teurastusten aikaan, siellä pestiin pyykkiä ja kuivattiin pellavaa, Seesmeri kertoo.
Korona-aikana moni 2020-luvun ihminen pääsi tavallaan yhteyteen esi-isiensä kanssa. Jos kotona oli sekä etäkoululaisia että etätöitä tekeviä aikuisia, lisätilaa työn tekemiselle haettiin saunasta. Tämä oli paluu juurille, vaikka kylmässä saunassa kuulokkeet päässä istuvat etätyöläiset eivät ehkä osanneetkaan katsoa asiaa tästä näkökulmasta.
– Pitkästä aikaa sauna sai roolin elannon hankkimisessa.
Tämä tiedetään, koska moni jakoi sosiaalisessa mediassa kuvia saunatoimistoistaan. Myös Seesmeri itse kertoo hyödyntäneensä kylmää saunaa kokouspaikkana.
Seesmeren tutkimien kertomusten pohjalta saunakokemus oli ensisijaisesti yksilöllinen, vaikka se olisi jaettu toisten ihmisten kanssa.
– Kokemuksen ydin on vähän sisäänpäin kääntynyt.
Kun saunotaan yhdessä, moni koki, että esimerkiksi politiikasta ei saanut puhua lainkaan. Tämä puolestaan johtuu siitä, että saunakokemukseen ei haluta liittää kiistelyä.
– Koettiin, että saunaan eivät kuulu asiat, joista voi nousta jotain arvoristiriitoja.
Seesmeri näkee saunalla paitsi pitkän historian myös hyvän tulevaisuuden. Näennäisesti melko muuttumattomana pysynyt sauna on osoittautunut riittävän muuntautumiskykyiseksi. Se on selviytynyt voittajana niin kaupungistumisesta kuin digitalisaatiostakin.
– Nykyään yleistyneet yhteisölliset saunat ovat tästä hyvä esimerkki. Saunominen löytää aina uusia muotoja, mutta siinä on kuitenkin jotain joka säilyy.
Entä millainen on saunaa tutkineen Seesmeren oma suhde saunaan?
– Aika lakoninen. Tykkään käydä saunassa ja kun käyn uimassa, käyn myös uimahallin saunassa. Viivyn siellä tavallisesti muutaman minuutin.
Hanna Hyttinen
