Nokkonen viihtyy monenlaisissa kasvupaikoissa. Kulttuuriympäristöjen lisäksi kasvia tavataan etenkin vesistöjen ääreltä sekä lehtomaisista metsistä. Nokkonen leviää siementämällä ja juurakkonsa avulla. Sopivilla kasvupaikoilla se voi muodostaa tiheitä kasvustoja.
Kasvi kukkii keskikesästä syksyyn vaatimattomin kukin. Nokkoskasvit ovat joko koiraspuolisia hedekukkia tuottavia kasveja tai naaraspuolisia emikukinnoin kukkivia yksilöitä. Siitepölyn kypsyessä sisäänpäin kaartuviin hedekukkien heteisiin syntynyt jännite laukeaa ja ampuu siitepölyn ilmaan tuulen kuljetettavaksi. Nokkoset saavat pölytysapua myös kukissa vierailevilta pieniltä ripsiäisiltä ja kovakuoriaisilta.
Vartta ja lehtiä peittävillä poltinkarvoillaan nokkonen suojautuu laiduntavilta pedoilta. Se saakin kasvaa rauhassa niin hirvieläimiltä kuin laiduntavalta karjaltakin. Nokkosen poltinkarvat ovat lähemmässä tarkastelussa upea luonnon taidonnäyte. Karvan herkkä kärki murtuu kosketuksesta ja terävä murtumakohta uppoaa helposti ihoon. Onton karvan tyvellä on useampia happoja sisältävä nesteseos, joka vapautuu karvaa pitkin ja aiheuttaa ihoärsytyksen.
Pienempiin nokkosilla herkutteleviin eläimiin poltinkarvat eivät tehoa. Kasvi on monen perhoslajin toukkien tärkeä ravintokasvi. Joidenkin lajien, kuten nokkosperhosen, naaraat munivat ainoastaan nokkoselle. Pistelevä isäntäkasvi tarjonnee jonkin verran suojaa perhosentoukille. Lisäksi toukkien ja nokkosen pitkään kestänyt yhteiselo on todennäköisesti siedättänyt toukkia nokkosen hapoille.
Nokkonen on myös ihmiskäytössä hyödyllinen luonnonkasvi. Nuoret versot maistuvat erinomaisesti monessa tutussa herkussa letuista keittoon. Ravitsevassa nokkosessa on etenkin kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja rautaa. Kasvi kerää kasvualustastaan itseensä nitraatteja, joiden takia sitä suositellaan ryöpättäväksi ennen syömistä.
Rohdoskäytössä nokkonen on ollut varsinainen parantajan aarre: siitä on valmistettu uutteita, hauteita, salvoja ja teetä. Kasvilla on hoidettu anemiaa ja vahvistettu yleiskuntoa. Onpa nokkosvihdoilla myös saunotettu toipilaita terveeksi.
Ravinnon ja rohtojen lisäksi nokkosella on etenkin aiemmin historiassa ollut tärkeä rooli kuitukasvina. Kasvista saadaan kestävää lankaa, josta on kudottu kankaita jo tuhansia vuosia. Suomen ankarissa olosuhteissa nokkosesta valmistetuilla vaatteilla on ollut tärkeä ominaisuus: nokkoskuitu on rakenteeltaan onttoa, minkä vuoksi sen lämmöneristävyys on hyvä. Pitkät nokkoskuidut ovat lujia märkinäkin ja nokkosesta on tehty purjeita, kalaverkkoja sekä muita vesillä liikkumisessa tärkeitä tekstiilejä.
Monipuolinen nokkonen on paljon muutakin kuin kirvelevät poltinkarvansa.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala