Kuntapolitiikka ei ole enää pitkään aikaan ollut kovinkaan ennalta-arvattavaa, vaikka moni siihen ehkä edelleen suhtautuu niin. Väestörakenteen muutos, taloudelliset haasteet, ilmastonmuutos ja globaalit kriisit, kuten pandemia ja geopoliittinen epävarmuus, ovat lyöneet leimansa myös paikalliseen päätöksentekoon. Tässä muuttuvassa maailmassa yksi käsite nousee yhä merkittävämmäksi: resilienssi.
Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä vaikeuksista, sopeutua muutoksiin ja kehittyä niiden seurauksena vahvempana. Kuntien ja niiden päättäjien on kyettävä rakentamaan rakenteita ja toimintamalleja, jotka eivät vain kestä kriisejä, vaan myös vahvistuvat niiden myötä. Tämä ei ole sanahelinää – se on tulevaisuuden elinehto.
Kuntien resilienssi rakentuu monista tekijöistä. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten kunta varautuu poikkeustilanteisiin, millaisia palveluja se pystyy turvaamaan kriisiaikana ja kuinka nopeasti se pystyy palautumaan iskuista. Mutta vielä tärkeämpää on se, millainen päätöksenteon kulttuuri kunnassa vallitsee. Jos päätökset tehdään lyhytnäköisesti, populistisesti tai ilman kokonaiskuvaa, ei resilienssiä voi syntyä.
Kriiseissä korostuu yhteistyö. Resilientti kunta ei eristäydy vaan rakentaa verkostoja – kuntien kesken, alueellisesti ja kansallisesti. Paikalliset päättäjät ovat etulinjassa, kun haetaan ratkaisuja akuutteihin ongelmiin, mutta samalla heillä on vastuu katsoa pidemmälle. Resilienssi tarkoittaa myös uskallusta investoida tulevaan, vaikka nykyhetki olisi epävarma.
Resilientti päätöksenteko vaatii uudenlaista rohkeutta: kykyä myöntää epäonnistumisia, arvioida toimintaa kriittisesti ja tehdä korjausliikkeitä ajoissa. Se ei tarkoita jääräpäisyyttä eikä kaikkivoipaisuutta, vaan avoimuutta ja oppimista. Päättäjä, joka kykenee muuttamaan mieltään uuden tiedon perusteella, ei ole heikko – hän on vahva.
Kuntapolitiikassa resilienssi näkyy myös arjessa: siinä, miten nuorten hyvinvointiin panostetaan, miten vanhusten palvelut järjestetään tai miten kunta reagoi yllättäviin menoihin. Nämä eivät ole irrallisia päätöksiä vaan osa kokonaisuutta, joka määrittää, miten kunta selviää tulevaisuudesta.
Meidän on aika ymmärtää, että resilienssi ei ole pehmeä arvo – se on kovaa ydintä. Kuntien talous, turvallisuus ja elinvoima riippuvat siitä, kuinka hyvin olemme varautuneet, kuinka joustavasti osaamme toimia ja kuinka inhimillisesti osaamme johtaa. Resilienssi on taitoa rakentaa luottamusta myös silloin, kun ympärillä kuohuu.
Resilienssin vahvistaminen tulisi olla tulevan valtuustokauden kärkiteemoja. Tämän vuoksi, kun seuraavan kerran olemme päätösten äärellä, meidän tulisi kysyä itseltämme: rakentaako tämä päätös kaupunkimme kykyä selvitä, sopeutua ja kukoistaa myös myrskyjen keskellä? Jos vastaus on kyllä, olemme oikealla tiellä.
Olli-Pekka Päivärinta
kaupunginvaltuuston
2. varapuheenjohtaja (kok.)