Euroopassa tai sen liepeillä käydään kahta veristä sotaa ja vaikkei Eurooppa ole kumpaisessakaan suoranainen osapuoli, moni syyttävä sormi osoittaa syystä meitä kohden.
Näillä konflikteilla on eroavaisuuksia, mutta yhteistä molemmille on täydellinen piittaamattomuus vastapuolen siviiliuhrien määrästä ja viattomille aiheutetusta kärsimyksestä.
Venäjän imperialistiselle hyökkäykselle ei löydy minkäänlaisia laillisia perusteita. Toimia ohjaa pohjaton vallanhimo ja halu alistaa pienempiä kansakuntia saappaittensa alle. Tätä tosiasiaa ei Suomen Rauhanpuolustajien paikallisosasto halua tunnustaa, (US 24.5.) vaan yrittää toistuvasti vierittää syitä länsimaiden kontolle: ”konfliktin syyt eivät ole niin yksinkertaisia kuin valtamedia antoi ymmärtää”. On absurdi väite, että Venäjään, joka pitää hallussaan yli 6 000 ydinkärkeä, olisi kohdistunut minkäänlaista uhkaa Euroopasta.
Länsimaat riisuivat itsensä kylmän sodan jälkeen lähes aseettomiksi, mm. Ruotsi lakkautti melkein koko armeijansa. Tätä ei tuo aikoinaan Neuvostoliiton käsikassaraksi perustettu yhdistys halua mitenkään noteerata. Mikä on ollut lopputulos tästä kaikesta? Seurasiko muu maailma Euroopan esimerkkiä? Saimmeko ”rauhan meidän aikanamme” kuten Britannian pääministeri Chamberlain julisti palattuaan neuvottelusta Hitlerin kanssa? Päinvastoin taas kerran ”hyväuskoisia hölmöjä” (luonnehdinta Leniniltä) vedettiin kölin alta. Putin kuten Hitlerkin haistoi vastapuolen heikkouden käyttäen sitä siekailematta hyväkseen.
”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan!” Valitettavasti tämä roomalaisen sotilasteoreetikon yli 1 600 vuotta vanha toteamus pätee yhä tänäkin päivänä. Niin järjenvastaista ja turhauttavaa kuin rahojen käyttäminen asevarusteluun onkin, muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Mikäli demokraattisen Euroopan sotilasmenot olisivat vastanneet maanosamme taloudellista mahtia, Putin ei olisi ikinä uskaltanut hyökätä Ukrainaan. Jo nyt ovat sadat tuhannet ihmiset menettäneet henkensä tai vammautuneet eliniäksi herkkäuskoisuutemme ja mukavuudenhaluisuutemme vuoksi.
Vain täydellisesti oman aatteensa sokaisema voi uskoa Venäjän rauhantahtoisuuteen. Uhkaileehan Venäjän ex-presidentti, ex-pääministeri ja nykyinen turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev toistuvasti naapureitaan jopa ydinaseiden käytöllä. Neuvostoliiton tai Venäjän keisarikunnan rajojen paluusta unelmoivista ei ole puutetta duumassakaan (esim. IL 7.1.2025). Euroopalla demokratian linnakkeena ei ole muuta vaihtoehtoa kuin varustautua ääneen lausuttua uhkaa vastaan. Toivottavasti aikamme ei lopu kesken.
Yrjö Romppainen